Kirja-arvio: Yksinäiset parit avaavat lukkoja

Kolme ihmistä valmistautuu aamuun jossain onnellisessa Keski-Uudenmaan Kuuma-kunnassa. 16-vuotias Ulla Siekkinen muuttaa yksin asumaan lukion alussa. Äidinkielenopettaja Tanja Virrantaipaleen ensimmäistä kouluaamua häiritsevät aviomiehen kiire ja äidin vaativa puhelu. Pöhnäinen kirjailija Jussi Hirvonen herää pienen tyttärensä kutitteluun isäviikonlopun jälkeen.

Pauliina Suden Lukot-teoksen tyypit ovat alkuun vähän kliseisiä eikä tarinakaan heti paljasta teemojaan. Tuntuu, että taas kerran käydään läpi keski-ikäisiä ihmissuhteita, joita ryydittävät ongelmaiset teinit. Välillä pohditaan koulutyön ongelmia ja kirjoittamisen lukkoja, toisinaan keskitytään erolapsen tai ikääntyvän äidin huoltajuuskuvioihin.

Pitkähkön hahmottelun jälkeen alkaa kuitenkin tapahtua sekä juonen että ihmiskuvauksen puolella. Tanja ja Jussi löytävät toisensa kirjailijatapaamisessa ja aloittavat yksinäisyyteen pohjaavan kuuman suhteen. Samassa tilaisuudessa Ulla huumaantuu uhkaavasta Jerestä, joka on erilaisuudessaan kiinnostava.

Vielä isompi muutos tapahtuu teoksen puolivälissä, kun Jere alkaa hallita Liljaksi nimeämänsä Ullan elämää. Suorastaan kylmääväksi tunnelma tiivistyy, kun Jere tarkkailee Ulla-Liljaa ikkunan takaa, eikä tyttö uskalla enää liikahtaakaan pojan pelossa.

Salaisuuksia, kiellettyjä puheenaiheita ja riippuvuuksia kasaantuu myös aikuisen parin suhteeseen. Jussi haluaisi tavata erossa menettämäänsä tytärtä, Tanja oireilee lapsettomuutta. Kummankin arvot ja valinnat ovat myllerryksessä, kunnes Tanjan yllätysraskaus ja Ullan kokema tragedia herättävät arkeen.

Kirjan loppupuolella käydään jo niin kovilla kierroksilla, että tarina on pakko lukea loppuun turhankin nopeasti. Loppuratkaisussa on lähes dekkarimaisia elementtejä, kun Jere valjastaa muut päähenkilöt synkän suunnitelmansa toteuttajiksi.

Lukot ei ole yhtä ehjä kuin Suden esikoisteos Ruuhkavuosi (2005), jossa hän käsitteli nuoren äidin suorittamishalua ja väsymistä ensimmäisen lapsen ja talonrakennuksen keskellä. Samaa tarkkanäköisyyttä siinä silti on.

Lukot on astetta kunnianhimoisempi nivoessaan yhteen ajankuvaa eri-ikäisten henkilöhahmojen ja monipolvisen juonen kautta. Pidän Suden niukasti vihjeitä jakavasta tyylistä, mutta hetkittäin syyt ja seuraukset jäävät epäselviksi.

Parhaiten Susi onnistuu Ullan ja Jeren sairaan suhteen kuvauksessa. Liikaa osoittelematta tulee selväksi, millaisessa vaarassa yksin jätetyt nuoret ovat. Myös keski-ikäisten Tanjan ja Jussin henkilöhahmot vankistuvat todellisiksi loppua kohti.

Kannattaa siis jaksaa kahlata alun hapuilun yli. Ihmisiin kiintyy ja juoni alkaa imeä mukaansa.

Yksinäiset ihmiset saavat ainakin osan lukoistaan auki.


Ina Ruokolainen

Pauliina Susi: Lukot. Tammi 2008. 277 s.

Kirja-arvio on julkaistu 5.10.2008 Etelä-Suomen Sanomissa