sunnuntaina, helmikuuta 24, 2013

Lukupiirien Suomi

Osallistuin lauantaina kollegan ja hyvän ystävän Suvi Aholan väitöstilaisuuteen, jossa hän puolusti Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa Lukupiirien Suomi : Yhteisöllistä lukemista 149 suomalaisessa lukupiirissä 2009. Tilaisuus oli kokemistani väitöksistä ehkä lämminhenkisin ja humoristisin, vaikka vastaväittäjä Ilkka Mäkinen hetkittäin pistikin väittelijän koville. Väittelijä ei silti vähästä hätkähtänyt, vaan myös myönsi puutteensa. Toki väitös sai enemmän kehuja kuin moitteita ja lopuksi vastaväittäjä suositti sen hyväksymistä.

Me kirjallisuuden harrastajat ja etenkin lukupiiriläiset kuuntelimme tarkasti sitä, millaisia olemme: pääosin hyvin kouluttautuneita naisia, jotka lukupiirikokoontumista varten luemme kirjan ajatuksella ja analyyttisesti ja jopa harjoittelemme keskustelunavauksiamme. Me haluamme lukea laatukirjoja, joista osa on tavallisen mukavuusalueemme ulkopuolella. Tyypillinen lukupiirikirja on kuulemma jostain harvinaisesta kielestä käännetty paksu lukuromaani, joka on suomalaisena käännöksenä kelvannut Keltaiseen kirjastoon.

Ihan pelkän kirjan ympärille emme yleensä kuitenkaan kokoonnu, sillä usein tapaamisiin liittyy syömistä, juomista ja yleisluontoista keskustelua. Sosiaalinen kanssakäyminen on jopa niin tärkeää, että osa lukupiireistä on suljettuja yhteisöjä, joihin ei oteta uusia jäseniä kuin kutsumenettelyllä jonkun entisen osallistujan lopetettua. (Viimeinen ominaisuus ei kylläkään päde siihen lahtelaiseen lukupiiriin, johon itse kuulun. Mukaan pääsee, mutta käytännössä porukka on muodostunut viimeisen parin vuoden aikana aika vakioksi.)

Väittelijän ja vastaväittäjän keskustelu antoi hyvän käsityksen väitöksen sisällöstä, olkoonkin, että olisin odottanut Mäkiseltä vähän energisempää otetta. Reilu kaksituntinen sujui kuitenkin pääosin mielenkiintoisissa merkeissä. Yleisön joukosta oli myös mukava bongata kirjailijoita, tutkijoita, toimittajia ja tunnettujakin lukupiirien jäseniä. Helsingin yliopiston pieni juhlasali oli viimeistä istumapaikkaa myöten täysi, osa kuulijoista jäi seisomapaikoille.

Minulla oli onni saada kutsu myös karonkkaan, joka oli niin ikään yksi hauskimmista akateemisista juhlista, joihin olen osallistunut. Paljon älykkäitä ja lämpimiä puheita ja kohtaamisia ja tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa.

Ilman muuta aion vielä lukea joko väitöskirjan kokonaan tai Suvin samasta aineistosta kirjoittaman yleistajuisemman teoksen Lukupiirien Suomi, joka ilmestyy huhtikuussa. Väitöskirja on nyt jo verkossa, populaarista teoksesta löytyy lisää tietoa Avaimen kevätesitteen sivulta 11.

Pahoittelen, etten ottanut väitöstilaisuudessa yhtään kuvaa.

tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Iloinen kuolinkamppailu


Viisi naista on kerääntynyt sairaan miehen ympärille ateljeeasuntoon New Yorkissa kesällä 1991. Naiset ovat taiteilija-Alikin vaimo Nina, rakastajatar Valentina, entinen rakastettu Irina, tämän tytär T-shirt sekä venäjää opiskeleva italialainen Gioika.

Kohta asunnossa nähdään myös parantajaeukko, pari lääkäriä, ortodoksinen pappi ja juutalainen rabbi, vuokraisäntä ja useita muita ihmisiä, joiden elämässä Alik on ollut tärkeä. Kauhean helteen keskellä jokainen yrittää helpottaa kuolevan miehen ja omaa vointiaan. 

Ljudmilan Ulitskajan teos Iloiset hautajaiset kuvaa keskushenkilönsä kautta venäläisyhteisöä, joista jokainen tuntuu polttaneen useita siltoja emigroituessaan Neuvostoliitosta. Kuolinkamppailun sivussa he seuraavat tv:stä Moskovan vallankaappausyritystä.

Nämä erilaiset ihmiset eivät ehkä koskaan olisi edes tavanneet toisiaan suuressa liittovaltiossa, joka on hajoamassa. Oma kieli ja uskonto kuitenkin korostuvat, kun vihattua ja rakastettua synnyinmaata katsotaan kaukaa.  

Teos on ensimmäisestä sivusta lähtien hyvin aistillinen. Taulut seinillä kertovat Alikin voiman ja varallisuuden päivistä lännessä, märät pyyhkeet suihkuhuoneessa nihkeästä odotuksesta, johon kaikki on pysähtynyt. 

Hiki ja poppaeukon yrtit haisevat. Suuririntainen Valentina pesee ja hoitaa rakastaan hellästi.
Hitaasti etenevän kuoleman ja ihmisten kohtaamisten keskellä odottajat käyvät läpi omaa menneisyyttään. 

Kuolemansa hyväksyvän Alikin mieli on vielä kirkas, kun lähes kaikki lihakset ovat jo lamaantuneet. Hän ei haluaisi turvata uskontoon, mutta suostuu vaimonsa vuoksi hengellisiin keskusteluihin ja kasteeseen. 

Nina sen sijaan sumentaa mieltään ja kauhuaan kuoleman edessä vodkan ja appelsiinimehun seoksella, jota hän juo aamusta iltaan.

Juristina menestyneellä Irinalla on omat syynsä olla ulkoisesti kova ja kuitenkin rahoittaa Alikia seurapiireineen. Sulkeutunut T-shirt löytää viime hetkellä Alikista ainoan aikuisen, jonka kanssa voi puhua.

Kuoleman ääreen kokoontuminen on yksi kirjallisuuden isoista aiheista. Ulitskajan tyyli on runsas ja rehevä tavalla, joka ei epäröi tai pelkää. Tilanteet ovat välillä koomisia ja jälkeen jäävät raadollisia, mutta kuolemansa hyväksyvästä ihmisestä ei tehdä pilkkaa.

1943 syntyneellä Ljudmila Ulitskajalla on perspektiiviä kuvata Neuvostoliittoa, Venäjää ja niiden kansoja erilaisissa murroskohdissa. Juutalainen kirjailija ehti opiskella Moskovassa geneetikoksi ja saada myös potkut yliopistovirasta kielletyn kirjallisuuden levittämisen vuoksi. 

Siltala-kustantamo julkaisi suomeksi pari vuotta sitten kirjailijalta teoksen Naisten valheet, jossa moskovalainen tutkija Ženja kuuntelee 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa mitä mielikuvituksellisimpia juttuja, joita eri puolelta Venäjää tulevat naiset hänelle kertovat. 

Iloiset hautajaiset ilmestyi ensi kerran suomeksi jo 2002 Tammen kustantamana. Ilmeisesti lukijat ovat löytäneet Ulitskajan ja rohkaisseet Siltalan ottamaan sen omaan ohjelmaansa. Hieno juttu.  

Ina Ruokolainen


Kirjat
Ljudmila Ulitskaja
Iloiset hautajaiset
Suom. Elina Kahla. Siltala 2013, 183 s.

Arvostelu on ilmestynyt 19.2.2013 Savon Sanomissa.
 

torstaina, helmikuuta 14, 2013

26 muotoilijaa, 25 haastattelua

Muotoilijakuvia-kirjan haastattelut on nyt kaikki julkaistu tässä blogissa. Minulle on kirjoittajana ollut kiinnostava matka palata teksteihin vielä kerran niin, että katsoin jokaista erikseen Markus Henttosen ottaman kuvan rinnalla.

Tapasin muotoilijat kesä-elokuussa 2012, kirjoitin tekstit elo-syyskuussa. Tiivis prosessi oli sekä antoisa että raskas. Hyvää oli se, että sain lyhyessä ajassa todella paljon lisää tietoa ja ajatuksia muotoilun sisään laskettavista, hyvin monipuolisista ammateista.

Vaikeaa oli tehdä kunniaa ihmisten elämäntyölle tiiviissä muodossa. Olin saanut ohjeeksi kirjoittaa mahdollisimman napakoita tarinoita, jotka ne toimisivat aukeamalla sivun kokoisen kuvan rinnalla. Odottamattomana bonuksena lyhyet tekstit sopivat hyvin myös blogiformaattiin.

Osaan teksteistä olin tällä toisella kierroksella tyytyväinen, joihinkin olisin halunnut tehdä vielä viilauksia. Kirja kuitenkin elää jo omaa elämäänsä lahjateoksena, jota Lahden kaupunki jakaa WDC-muotoilupääkaupunkivuoden yhteistyökumppaneille ja muille muotoiluvaikuttajille.

Ainakin lahtelaiset saavat kirjaa lainaksi myös kirjastoista, Web-Origo-verkkokirjaston mukaan sitä on pääkirjastossa ja Kärpäsen kirjastossa. Kirjassahan on myös erinomaiset Pekka Laakson kirjoittamat artikkelit lahtelaisen muotoilun perusteista. Myös Lauri Toikan graafiseen ilmeeseen kannattaa tutustua.

Alla vielä nimilista niistä 26 muotoilijasta, jotka minulla oli ilo tavata. Heidän haastattelunsa löytyvät tästä blogista Muotoilijakuvia-tunnisteen alta.

Ari Känkänen, muotoilun yliopettaja
Anneli Hellsten, arkkitehti
Esa Niiranen, puuseppä
Chao-Hsien Kuo, korumuotoilija
Eero Hintsanen, korumuotoilija
Kari Savolainen, tutkija
Anneli Kukkonen, muotitaiteilija
Rami Toivonen, pakkausmuotoilija
Isko Lappalainen, muotoilija
Mikko Murtonen, muotoilija
Markku Viitasalo, arkkitehti
Tina Shukla, muotoilija, sisustusarkkitehti
Tapio Anttila, sisustusarkkitehti, muotoilija
Markku Tonttila, hienopuuseppä
Paula Susitaival, muotoilun läänintaiteilija
Teemu Töyrylä, valokuvaaja
Marjut Uotila, vaatesuunnittelija
Marianne Valola, muotoilija
Osmo Penna, graafinen muotoilija
Sarianna Malmi, muotoilija
Teuvo Karvonen, teollinen muotoilija
Helena Lehtinen, korutaiteilija
Sami Huuskonen, teollinen muotoilija
Marko Turunen, sarjakuvataiteilija
Timo Ahtiainen, teollinen muotoilija
Kaisa Känsälä, muotoilija 

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2013

Arvot ja tarve edellä


Kuva © Markus Henttonen
Kaisa Känsälän muotoilun juuret ovat lapsuuden Lapissa. Sukulaiset osasivat rakentaa veneitä, kutoa sukkia ja muuttaa poronluut esineiksi. Kaikki luonnosta otettu käytettiin tarkkaan hyödyksi.

Känsälä haluaa tehdä arvoperustaista muotoilua, joka syntyy tarpeeseen ja on mahdollisimman kestävää ja ekologista. Jo opiskeluaikana hän pääsi muotoilemaan Hollolan Sovituksen kirkon sakraalikalusteita ja -esineitä.

Tehtävä oli vaikein mahdollinen. Kirjallisuudesta hän ei saanut apua, sillä sellaista ei ole. Vanhat kuvatkin kertovat ajasta, jolloin kirkkokansa pidettiin hereillä epämukavilla penkeillä.

– Kirkko rakennetaan jopa sadoiksi vuosiksi eteenpäin ja se on tarkoitettu isoille ryhmille. Sakramentit ja seurakunnan toiminnat pitää ottaa tarkkaan huomioon ja samalla pitäisi osata ennakoida sitäkin, miten kirkolliset toimitukset jatkossa muuttuvat.

Känsälä on laajentanut ajattelua muualle yhteiskuntaan. Hän on suunnitellut urheilukilpailua varten ekologisen pyöräkatsomon ja ollut mukana muissa Green City -hankkeissa.

– Tapahtumamuotoilu sopii hyvin kalustemuotoilun rinnalle, sillä yritän välttyä suoltamasta uutta tavaraa tähän maailmaan ilman selvää tarvetta.

Sakraalikalusteiden jälkeen Känsälä on perehtynyt elämänkaaren varrella tarvittaviin kalusteisiin. Työn alla on käsityönä raakapuusta valmistettava ekologinen tuhkauurna, joka on nykyisiä malleja lähempänä suomalaista muotokieltä. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 25/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


tiistaina, helmikuuta 12, 2013

Pienoismalleista tuotekehitykseen


Kuva © Markus Henttonen
Teollinen muotoilija Timo Ahtiaisen ensimmäinen työpaikka muotoilijana oli Lahden Autokori, jossa hän uudisti linja-autojen ilmettä kahdeksan vuotta. Autot liittyivät myös uranvalintaan.


– Harrastin muovisten pienoismalliautojen rakentelua. Kun lukioaikana tajusin, mitä haluan opiskella, teollinen muotoilu tuntui heti omimmalta.

Autokorille Ahtiainen päätyi Lahden Muotoiluinstituutin projektin ja oman lopputyönsä kautta. Talon ensimmäisenä vakituisena muotoilijana hän halusi näyttää, että satsaus designiin kannattaa.

Hän opiskeli uusimmat 3D-ohjelmat ja keskustelemaan mekaniikkasuunnittelijoiden ja autoinsinöörien kanssa.

– Suunnitteluohjelmat säästivät aikaa ja rahaa, ja rakenteellisilla uudistuksilla mm. pidensimme tuotteen myyntiaikaa. Uudet bussit saivat myös hyvin julkisuutta.

Yhteistyö insinöörien kanssa on jatkunut C-Advice-tuotekehitystoimistossa, joka myy teollisuusyrityksille tuotekehityspalveluita. Ahtiainen oli aluksi yrityksen ainoa muotoilija, mutta hän viihtyy ympäristössä, jossa on töissä eri alojen osaajia.

– Palkitsevinta on löytää haasteeseen ratkaisu, joka täyttää mahdollisimman hyvin odotukset joka näkökulmasta. Työ on prosessi, jossa ratkaisut löytyvät yhteistyössä muiden kanssa. Kun tuote on valmis, se muuttuu täysin asiakkaan tuotteeksi. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 24/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.



maanantaina, helmikuuta 11, 2013

Suklaamunan Muukalainen


Kuva © Markus Henttonen
Ufoja Lahdessa -albumeissa esiintyvä Muukalainen sopii hyvin Marko Turusen alter egoksi. Perinteisen taidekoulutuksen saanut sarjakuvataiteilija ei aina tiedä, mikä hänen asemansa on muotoilun ja taiteen kentällä.

– Vaikka näyttelyt tuovat hienosti esiin sarjakuvataidetta, en haluaisi vain laittaa originaaleja seinälle. Minulle taideteos on se albumi, josta tarina on luettavissa. Suuri yleisö tuntee kuitenkin parhaiten lehdissä ilmestyvää viihdesarjakuvaa.

Turusen tarinoissa elävät hahmot voivat olla peräisin suklaamunasta tai lainoja taiteen kentästä. Hän keräilee ja muokkaa myös leluja ja populaaritaiteen esineitä.

– Käytän nykytaiteen metodeita, siellähän on harrastettu kierrätystä jo vuosikymmeniä. Kierrätän hahmoja, ideoita ja tarinoita, oikeastaan ihan kaikkea.

Albumien todellisuus on erilainen ja vetoaa siksi lukijoihin myös muissa kulttuureissa. Käännöksiä on mm. ranskaksi, saksaksi ja italiaksi. Kustantamisesta pitävät huolta pienkustantamot, joiden ympärille tekijät kerääntyvät.

Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatulla palkittu Turunen kouluttaa uusia tekijöitä ja pitää siten huolta alan jatkuvuudesta. Sarjakuva sopii hänen mielestään hyvin esille myös pajoihin ja tapahtumiin, joissa yleisö voi kokeilla tekemistä ammattilaisten kanssa.


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 23/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


torstaina, helmikuuta 07, 2013

Valaisinpylväs luo kaupunkikuvaa


Kuva © Markus Henttonen
Teollinen muotoilija Sami Huuskonen pitää aina muistikirjaa mukanaan. Se on edelleen hänen tärkein työvälineensä, vaikka päivät kuluvat pitkälti 3D-mallinnusten parissa.

– Idea voi iskeä missä tahansa. Parasta tässä työssä on luova hulluus, kun idea lähtee jostain, ja saa alkaa pyöritellä asioita monelta eri kantilta.

Huuskosen päätyömaa ovat valaistut ympäristöt, joihin hän suunnittelee valaisinpylväitä Tehomet-yrityksen muotoilijana. Hän kehottaa muitakin tarkkailemaan ympäristöään.

– Valaisimet ovat todella merkittävä osa kaupunki-infrastruktuuria, erilaisia pylväsmalleja on satoja. Parhaimmillaan erikoinen valaisinpylväs ilmentää kunnan omaa ilmettä ja viestintää.

Inhouse-suunnittelija vastaa malliston lisäksi yrityksen ilmeestä kuten tuoteluetteloista ja verkkosivuista. Hänen on osattava keskustella myynnin, markkinoinnin ja talon insinöörien kanssa. Huuskoselle yhteistyö ei ole ongelma, sillä hän on opiskellut ensin kaupallisen tutkinnon.

– Toisinaan työtahti on kiivasta ja luonnoksia on tuotettava ripeästi asiakkaalle, usein saman päivän aikana. Kaikki pyritään tekemään niin tehokkaasti kuin pystytään, mutta työssä on silti taiteellinen vapaus.

Monikansallisessa yrityksessä kansalliset erot näkyvät. Tarkimpia asiakkaita ovat ranskalaiset, joille menevissä pylväissä jokainen yksityiskohta on mietittävä tarkkaan.

– Asiakkaitahan tässä palvellaan. Palautteen saaminen on palkitsevaa ja projektikohtaisia tuotteita kehitetään toiveiden mukaan.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 22/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.



keskiviikkona, helmikuuta 06, 2013

Korutaiteilija etsii sisältöjä


Kuva © Markus Henttonen
Helena Lehtinen valmistui Lahdesta hopeasepäksi, mutta työ jalometallien ja perinteisten tekniikkojen äärellä ei riittänyt. Vuonna 1980 hän näki korutaiteen grand old manin Otto Künzlin kumisen rannerenkaan, jossa oli kultakohouma sisällä, näkymättömissä.

– Se herätti, että töissä voi olla myös sisältöjä, ei pelkästään materiaaleja ja muotoja. Olen muutenkin ollut aina kiinnostunut taiteesta.

Suomessa korutaiteesta ei juuri tiedetty, mutta Lehtinen alkoi etsiä sisältöjä katsomalla, tekemällä ja erehtymällä. Esikuvat ja työmahdollisuudet löytyivät Hollannin ja Saksan gallerioista, joihin hänet on myöhemmin usein kutsuttu.

Ruotsissa Lehtinen on opettanut korutaidetta maineikkaassa Tukholman Konstfackissa. Hän on yksi Korutaideyhdistyksen perustajista.

Etenkin alkuaikoina Lehtinen käytti teoksissaan paljon valmiita esineitä. Edelleen hän kerää epäsovinnaisia materiaaleja varastoon. Lasihelmet, kynttilänjalat, napit ja kaistaleet muovia käyvät keskustelua taiteilijan kanssa.

– Muisti ja muistot kiinnostavat, esineet, joita ihmiset hylkäävät kirpputoreille. Kaikki ei ole ylevää ja kaunista, vaan joukossa on rumaa ja halpaa. On kihelmöivä tunne, kun löytää oikean materiaalin oikeaan kohteeseen.

Koruja rakentaessaan Lehtinen kiittää koulutuksesta saamiaan teknisiä taitoja. Jalometallejakaan hän ei ole hylännyt. Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel saivat Lahden vierailullaan 2010 Lehtisen luomat korut, joissa kulta, hopea ja kivi kertovat talvisesta Lahdesta. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 21/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


tiistaina, helmikuuta 05, 2013

Keksijä pitää ongelmista


Kuva © Markus Henttonen
Teollinen muotoilija Teuvo Karvonen hakee ongelmia, jotka stimuloivat hänen aivojaan. Muototieto Oy:ssä hän on 1980-luvulta lähtien kehittänyt satoja ratkaisuja teollisuuteen, sairaaloihin, sisustukseen, harrastuksiin ja työkoneiksi.

Ajatteluun uskova Karvonen tiivistää ammattinsa perusteet puoleen tusinaan teesiin.

– Opiskelin ensin taidetta, mutta palo sammui. Teollisen muotoilun myötä siirryin tekemään veistoksia, joita tuotetaan koneilla.

– Muotoilu on ajatteluammatti. Aivot muodostavat järjellisiä ja järjettömiä ajatuksia, joista olen kehittänyt joitain hyviä tuoteideoita.

– Teollisen muotoilijan tärkein ominaisuus on luontainen negatiivisuus ja tapa etsiä vikoja ympäristöstä. Hänellä pitää olla keksijän lahja, jotta hän keksii ongelmiin ratkaisut.

– Teolliselle muotoilulle on haitallista ajatella kaikkea vain muotoiluna, sillä tuotantotekniset seikat, materiaalit ja konekanta määrittävät muotoa. Optimaalista teollista tuotetta ei tuotannossa ihmisen käsi koske.

– Ideoiden ja innovaatioiden pitää tulla oikeaan aikaan, jotta teollisuus on valmis ottamaan ne tuotantoon ja ihmiset haluavat ostaa niitä.

– Hyvä muotoilu on sellaista, että se pelastaa kymmenien tuhansien ihmisten päivän, ei pilaa sitä.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 20/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


maanantaina, helmikuuta 04, 2013

Mustavalkoinen sopii lapselle


Kuva © Markus Henttonen
Muotoilija Sarianna Malmi tietää, ettei lasten unelmiin tarvita pastellisävyisiä vaatteita. Hänen paras tuotteensa on mustavalkoinen mekko, jonka täydessä ympyrässä riittää helmaa myös pikkuprinsessoille.

– Olen saanut ihania palautteita siitä, kuinka lapsi vain pyörii mekko päällä tai menee sen alle piiloon.

Ennen lapsia Malmi oli puhdasverinen naistenvaatteiden suunnittelija, joka työsuhteiden jälkeen aloitteli omaa mallistoa. Odotusaikana lastenvaatekauppojen tarjonta alkoi kuitenkin ärsyttää.

– Halusin ainakin meidän lapsellemme tarjota mustavalkoisen kontrastin, jonka vauva näkee parhaiten. Painotan rentoutta, hyvää oloa, reippautta ja pilkettä silmäkulmassa. Muotokieli ja yksityiskohdat, kuten jokin korosteväri, ovat myös tärkeitä.

– Kun tuotteet valmistetaan Suomessa, se tuo mukanaan hyvin hinta- ja laatutietoiset kuluttajat. En kuitenkaan halua tinkiä materiaalien tai työn laadusta.

Vaikka Höö-mallisto syntyi vahingossa, hyvä palaute innosti kehittämään sitä muiden töiden ohessa. Hän suunnittelee useita mallistoja Suomeen ja Viroon ja pysyy siten perillä markkinoista.

Yksin työskentelevä muotoilija haluaa jakaa kokemuksia kollegojen kanssa. Tiiviisti yhteyttä pitävissä verkostoissa on muita lastenvaatteiden suunnittelijoita ja ekologisten tuotteiden muotoilijoita.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 19/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


perjantaina, helmikuuta 01, 2013

Asioiden hengen muotoilija


Osmo Pennan työhuoneen hylly on tungettu täyteen esitteitä, luetteloita, lehtiä ja kirjoja, seinillä on esillä vauvanruokaa ja museonäyttelyä mainostavia julisteita. Graafinen muotoilija on tehnyt töitä niin monenlaisille tilaajille, että hän itsekin penkoessa yllättyy.

Kuva © Markus Henttonen
– Sisällöt ja tekotavat vaihtelevat, mutta tärkeintä on puhua samaa kieltä asiakkaan kanssa. Asioihin pitää paneutua kunnolla ja keksiä jotain uutta, jota vastaanottaja arvostaa. 

Valmistuttuaan Lahden Muotoiluinstituutista Penna työskenteli mainostoimistossa, jossa hän pääsi tekemään sekä sosiaalista että kaupallista mainontaa. Mieleen ovat jääneet ammattijärjestön lakko ja Ekokemin käynnistys.

Freelancerina hän on luonut pitkäaikaiset asiakassuhteet mm. useisiin huonekaluyrityksiin, Väestöliittoon ja Lahden kulttuuriorganisaatioihin. Äitiyspakkauksessa oli monena vuonna Pennan kuvittama vauvakirja.

– Väestöliiton projekteissa kuvituksen tarkoitus on auttaa keskustelemaan tärkeistä ja vaikeista asioista kuten lapsen vammasta tai isän ja äidin kielletyistä tunteista.

Tuotemainonnassa Penna usein johtaa prosessia kuvaussuunnittelusta tekstiin ja typografiaan. Graafisen muotoilijan ja yhteistyökuvaajan tavoite on tällöin selvä.

– Me näytämme sen, mikä tuotteessa on hienoa ja miten se erottuu toisista. Osassa tuotteista korostuu toiminnallisuus ja käyttö, toisissa muotoilijan luoma henki tai käyttäjäkunta.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 18/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.