keskiviikkona, elokuuta 06, 2014

Kello lyö Ruotsi-Suomen juonittelijoille


Turkulainen luutnantti Carl Wennehielm ratkoo rikoksia jo toisessa Jyrki Heinon historiallisessa rikosromaanissa. Kello-teoksessa eletään vuotta 1796, jolloin nuori kuningas Kustaa IV Adolf saapuu Turkuun vierailulle.

Laivalla on mukana kenraali Pehr Swanstråle, jota painaa poikansa Magnuksen katoaminen Mikkelissä 1789. Poika on osallistunut Kustaa III:n sotaan, jossa Ruotsi yritti aktiivisesti suistaa Venäjän Katariina Suuren valtaistuimelta ja nostaa tilalle tämän pojan Paavalin.

Ruotsin ja Venäjän suurvaltakahnaukset ovat siis vahvasti läsnä, kun kenraali pyytää Wennehielmiä selvittämään poikansa katoamista. Yksi johtolangoista on kultakello, johon on kaiverrettu sekä Magnus Swanstrålen että sen lahjoittajan, murhatun Kustaa III:n tunnukset.

Sotainvalidi Wennehielm yrittää kieltäytyä tehtävästä, mutta joutuu nuoren kuninkaan määräyksestä tämän seurueeseen Pietariin. Matkalla hänet määrätään vielä Hämeenlinnaan ja Mikkeliin etsimään jälkiä kellon vaiheista. 

Mukaan joutuu myös kaupunginviskaali John Appengren, joka hänkin hoitaisi mieluummin töitään ja nuorta avioliittoaan Turussa.

Kirjailija Jyrki Heino on ammatiltaan biokemian professori, mikä näkyy perusteellisissa kirjan taustatöissä. Hän kuljettaa tapahtumia uskottavan oloisesti 1700-luvun lopun Suomessa, joka on yhä osa Ruotsia ja mutta jo luisumassa Venäjän valtapiiriin. 

Hevosvaunuilla matkaaminen on rasittavaa ja koettelee terveyttä, Hämeenlinnan vähät kadut liejussa ja kartanoissa kylmää ja ankeaa. 

Matkoillaan miehet tapaavat niin aatelisia, sotilaita, virkamiehiä, porvareita kuin kansanmiehiäkin.
Kuvioita sotkevat innokkaat alkemistit, rikastunut välskäri, saksalainen vakooja ja riikinruotsalainen kauppias. 

Salaisuuksien paljastuminen ei tunnu olevan kenenkään etu, ja kohta kuolema alkaa seurata kintereillä. Jopa Wennehielmin ja Appengrenin ystävyys on katkolla vaaralliseksi käyvän jutun vuoksi.

Myös ihmisiä kirjailija kuvaa eläytyvästi. Luutnantti Wennehielm on mielenkiintoisella tavalla kahtiajakautunut persoona, entinen Kustaa III:n luotettu, joka vammaansa vedoten yrittää vetäytyä seuraelämästä. Uuden kuninkaan vastaanotolle on kuitenkin ahtauduttava silkkipukuun ja aatelisia on pokkuroitava.

Toisaalta luutnanttia kiinnostaa syödä ja juoda hyvin pienessä piirissä, jossa uudet ruokalajit ja kirjalliset keskustelunaiheet merkitsevät enemmän kuin asema. Omapäinen taloudenhoitaja, Mamselli Mannelin, antaa hyvää vastusta isännälleen, samoin Appengren.

Rikosromaaniin kuuluvat joskus hieman epäuskottavat käänteet, ja historiallisessa dekkarissa voi olla ripaus kummitusjuttujen tunnelmaa. Wennehielm on pelastunut kahdessa kirjassa jo aika monesta kuolemanvaarasta, vaikka rampa jalka hidastaa. 

Tärkeintä onkin ajatella kirkkaasti ja olla sokaistumatta valtaa pitävien loisteessa ja juonittelijoiden hämärissä käytävissä. Odotan innolla jo seuraavaa Turku-murhamysteeriä.

Ina Ruokolainen


Jyrki Heino: Kello
Schildts & Söderströms 2014, 298 s.

Kirja-arvostelu on julkaistu Savon Sanomissa 4.8.2014