torstaina, toukokuuta 28, 2015

Joku tarkkailee sinua nytkin


Pauliina Sudella on ilmiömäinen taito löytää kirjojensa aiheiksi ajankohtaisia ilmiöitä. Takaikkunassa se on digiteknologia, joka kietoo jokaisen käyttäjänsä – varovaiset ja varomattomat – maailmanlaajuisen verkon sisään.

Teos alkaa tilanteella, joka ilmeisesti toistuu verkossa miljoonia kertoja joka päivä: keski-ikäinen mies chattailee nuoren naisen kanssa ja alkaa painostaa tätä nettiseksiin. 

Vähän ajan kuluttua nainen sulkee yhteyden, mutta juuri ministeriksi nimitetty mies on jo tehnyt virheen. Kerran verkkoon tallentunut kuva ja ääni voivat koska tahansa päätyä laajaan jakeluun.

Samaan aikaan sosiaalialan ammattilainen Leia Laine vastaa tv:n ärhäkässä keskusteluohjelmassa kysymyksiin ProMen-projektista, joka on perustettu tukemaan prostituoitujen palveluja käyttäviä miehiä. Erityisen tarkasti hänen lyhyttä hamettaan ja pitkiä saappaitaan seuraa katsoja, jolla on kyky murtautua mihin tahansa tietoverkkoon, oli se sitten matkapuhelin, nettipankki tai laivan turvajärjestelmä. 

Kohta Leia saa puhelimeensa ensimmäisen ”Huora”-viestin, tv-ohjelman nettisivut kaatuvat kävijäennätyksen takia ja ProMenin nettisivuille alkaa ilmestyä outoa materiaalia. Myös Leia tajuaa tehneensä jotain, mitä hän joutuu vielä katumaan.

Kirjailijanlaadulleen ominaisesti Susi alkaa nyöritellä juonen lankoja yhä tiukempaan solmuun. Kevyehkö jännityskertomus synkkenee luku luvulta, kun verkon vaarat muuttuvat hengenvaaraksi IRL eli todellisessa elämässä. 

Vaikka kuinka väsyttäisi, lukijan on pakko ahmaista vielä seuraavakin luku. Ja samalla tulee miettineeksi, mitä kaikkea tuleekaan netissä itsestään paljastaneeksi.

Kirjailija ei tietenkään kirjoita pelkästä teknologiasta, vaikka onkin tehnyt taustatyönsä hyvin. Kyse on vallasta ja sen lieveilmiöistä. 

Ministeri hamuaa seksiä vielä poliittista arvovaltaakin enemmän ja nauttii rasistisesta tumman naisen huorittelusta. Sotkua selvittävä avustaja  ei edes teeskentele hakevansa muuta kuin omaa hyötyään. Toimittajat haistavat haaskan ja hankkivat tietonsa vaikka alaikäiseltä.

Leia uskoo asiaansa mutta on omassa elämässään pettynyt miehiin ja haluaa siksi salata tyttäreltään tämän isän. Huoltajuuskiistan hävinnyt nettivelho Land-O haluaa kostaa taidoillaan kaikille, jotka edustavat jotain hänen vihaamaansa. 

Kirjan nimi Takaikkuna kumartaa Alfred Hitchcockin klassikkoelokuvalle, jossa tuoliin sidottu mies selvittää murhan tarkkailemalla ikkunasta. Nyt asetelma on toisin päin, kun Leia lopulta jalka paketissa huomaa jonkun tarkkailevan häntä tietokoneen nettikameran ja puhelimen kautta. 

Tähtien sota -elokuvafanit saavat lisävihjeitä loppuratkaisulle (prinsessa) Leian ja hakkeri Land-O:n nimistä. Muutenkin Susi hyödyntää hyvin joukkoviestinnän ja populaarikulttuurin tuntemustaan.

Ina Ruokolainen

Pauliina Susi
Takaikkuna
Tammi 2015, 555 s.

Arvio on julkaistu Keskisuomalaisessa (otsikko muutettu).