Korutaiteilija etsii sisältöjä

Kuva © Markus Henttonen

Helena Lehtinen valmistui Lahdesta hopeasepäksi, mutta työ jalometallien ja perinteisten tekniikkojen äärellä ei riittänyt. Vuonna 1980 hän näki korutaiteen grand old manin Otto Künzlin kumisen rannerenkaan, jossa oli kultakohouma sisällä, näkymättömissä.

– Se herätti, että töissä voi olla myös sisältöjä, ei pelkästään materiaaleja ja muotoja. Olen muutenkin ollut aina kiinnostunut taiteesta.

Suomessa korutaiteesta ei juuri tiedetty, mutta Lehtinen alkoi etsiä sisältöjä katsomalla, tekemällä ja erehtymällä. Esikuvat ja työmahdollisuudet löytyivät Hollannin ja Saksan gallerioista, joihin hänet on myöhemmin usein kutsuttu.

Ruotsissa Lehtinen on opettanut korutaidetta maineikkaassa Tukholman Konstfackissa. Hän on yksi Korutaideyhdistyksen perustajista.

Etenkin alkuaikoina Lehtinen käytti teoksissaan paljon valmiita esineitä. Edelleen hän kerää epäsovinnaisia materiaaleja varastoon. Lasihelmet, kynttilänjalat, napit ja kaistaleet muovia käyvät keskustelua taiteilijan kanssa.

– Muisti ja muistot kiinnostavat, esineet, joita ihmiset hylkäävät kirpputoreille. Kaikki ei ole ylevää ja kaunista, vaan joukossa on rumaa ja halpaa. On kihelmöivä tunne, kun löytää oikean materiaalin oikeaan kohteeseen.

Koruja rakentaessaan Lehtinen kiittää koulutuksesta saamiaan teknisiä taitoja. Jalometallejakaan hän ei ole hylännyt. Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel saivat Lahden vierailullaan 2010 Lehtisen luomat korut, joissa kulta, hopea ja kivi kertovat talvisesta Lahdesta. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 21/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.