Osallistuin lauantaina kollegan ja hyvän ystävän Suvi Aholan väitöstilaisuuteen, jossa hän puolusti Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa Lukupiirien Suomi : Yhteisöllistä lukemista 149 suomalaisessa lukupiirissä 2009. Tilaisuus oli kokemistani väitöksistä ehkä lämminhenkisin ja humoristisin, vaikka vastaväittäjä Ilkka Mäkinen hetkittäin pistikin väittelijän koville. Väittelijä ei silti vähästä hätkähtänyt, vaan myös myönsi puutteensa. Toki väitös sai enemmän kehuja kuin moitteita ja lopuksi vastaväittäjä suositti sen hyväksymistä.
Me kirjallisuuden harrastajat ja etenkin lukupiiriläiset kuuntelimme tarkasti sitä, millaisia olemme: pääosin hyvin kouluttautuneita naisia, jotka lukupiirikokoontumista varten luemme kirjan ajatuksella ja analyyttisesti ja jopa harjoittelemme keskustelunavauksiamme. Me haluamme lukea laatukirjoja, joista osa on tavallisen mukavuusalueemme ulkopuolella. Tyypillinen lukupiirikirja on kuulemma jostain harvinaisesta kielestä käännetty paksu lukuromaani, joka on suomalaisena käännöksenä kelvannut Keltaiseen kirjastoon.
Ihan pelkän kirjan ympärille emme yleensä kuitenkaan kokoonnu, sillä usein tapaamisiin liittyy syömistä, juomista ja yleisluontoista keskustelua. Sosiaalinen kanssakäyminen on jopa niin tärkeää, että osa lukupiireistä on suljettuja yhteisöjä, joihin ei oteta uusia jäseniä kuin kutsumenettelyllä jonkun entisen osallistujan lopetettua. (Viimeinen ominaisuus ei kylläkään päde siihen lahtelaiseen lukupiiriin, johon itse kuulun. Mukaan pääsee, mutta käytännössä porukka on muodostunut viimeisen parin vuoden aikana aika vakioksi.)
Väittelijän ja vastaväittäjän keskustelu antoi hyvän käsityksen väitöksen sisällöstä, olkoonkin, että olisin odottanut Mäkiseltä vähän energisempää otetta. Reilu kaksituntinen sujui kuitenkin pääosin mielenkiintoisissa merkeissä. Yleisön joukosta oli myös mukava bongata kirjailijoita, tutkijoita, toimittajia ja tunnettujakin lukupiirien jäseniä. Helsingin yliopiston pieni juhlasali oli viimeistä istumapaikkaa myöten täysi, osa kuulijoista jäi seisomapaikoille.
Minulla oli onni saada kutsu myös karonkkaan, joka oli niin ikään yksi hauskimmista akateemisista juhlista, joihin olen osallistunut. Paljon älykkäitä ja lämpimiä puheita ja kohtaamisia ja tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa.
Ilman muuta aion vielä lukea joko väitöskirjan kokonaan tai Suvin samasta aineistosta kirjoittaman yleistajuisemman teoksen Lukupiirien Suomi, joka ilmestyy huhtikuussa. Väitöskirja on nyt jo verkossa, populaarista teoksesta löytyy lisää tietoa Avaimen kevätesitteen sivulta 11.
Pahoittelen, etten ottanut väitöstilaisuudessa yhtään kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti