Pidän tästä kuvasta, koska se heijastelee monia itselleni tärkeitä asioita. Italian kielen ryhmämme on syönyt monta Lahden parhaassa italialaisessa ravintolassa, oikealla seisovan Carmelon pitämässä Piccola Romassa. Isäntä tekee ruokaa sydämellä ja puhuu sitkeästi italiaa meille kaikille, jotka edes yritämme sitä oppia. Hän myös muistaa vakioasiakkaansa nimeltä, ja muutenkin tunnelma on "kuin kotona".Kuvassa meillä ei ole vielä lautasia edessä, sillä odottelemme loppuosaa ryhmästä. Ja muistaakseni tällä kertaa teimme jotain myös yhdessä, taisi olla herkkutatteja juuston ja polentan kanssa.
Valokuvatorstain haastetta Heijastuksia ei tarvinne enempää selittää.
2 kommenttia:
No montako teitä on enää jäljellä?
Jos kysyt, onko kieliryhmämme pysynyt kasassa, niin vastaus on, että aika hyvin. Yhteisiä vuosia taitaa olla ensimmäisten kanssa jo viisi. Syksyllä jatkoryhmässämme aloitti kymmenkunta ja näin kevätkaudellakin mukana sinnittelee kuusi ihmistä.
Lähetä kommentti