Teoksen päähenkilöt ovat Mariam ja Laila, Heratin lähellä varttunut avioton maalaisnainen sekä kabulilaisen sivistyneistöperheen tytär. Heidän elämäänsä seurataan lähes kolmekymmentä vuotta.
Teoksen alkuosaa hallitsee Mariam, jonka lapsuuden kuvaus on teoksen parhaita osia. Isänsä lukuisten avioliittojen ulkopuolella syntynyt tyttö on yhteiskunnallinen hylkiö, mutta elää kuitenkin kohtalaisen onnellista elämää äitinsä kuolemaan asti.
15-vuotiaana Mariam naitetaan itseään paljon vanhemmalle kabulilaiselle suutarille. Seuraa pitkä kuvaus elämästä Rashidin kotiorjana, jonka asemaa burkhan kantaminen tai lukuisat keskenmenot eivät paranna. Taustalla vaihtuvat Afganistanin vallanpitäjät Neuvostojoukoista Talibaniin, mutta naisen aseman määrittää sittenkin useimmiten lähinnä oleva mies.
Lailaa teos seuraa ensin Mariamin naapuriperheen tyttärenä, joka haaveilee opiskelusta ja avioliitosta väärään perheeseen kuuluvan naapurin pojan kanssa. Räjähdys muuttaa kaiken ja vie 14-vuotiaana yksin jääneen Lailan ensin hoidettavaksi Rashidin ja Mariamin kotiin, sitten Rashidin toiseksi vaimoksi.
Teoksen toinen kiinnostava osa on Mariamin ja Lailan suhteen kuvaus, joka luonnollisesti on aluksi kireä. Lailan synnyttämän tyttären ja yhä vaikeammiksi käyvien yhteiskunnallisten olojen vuoksi naisten välille kasvaa kuitenkin luottamus. Siitä kasvaa rakkaus, joka ylittää jopa kuolemanpelon.
Hosseini kuvaa lapsuutensa kotimaata Afganistania tavoilla, jotka tuntuvat kiinnostavan länsimaisia lukijoita. Leijapojassa tapojen ja ihmissuhteiden kuvaus vei syvälle kulttuuriin, josta nousi outouden mukana esiin myös paljon yleisinhimillistä.
Tuhat loistavaa aurinkoa –teoksessa jatkuva sotatila, puute ja naisten kurja asema vyöryvät esiin tavoilla, jotka eivät juuri eroa uutistoimittajien tavasta kertoa. Mariamin tai Lailan oma ohut ääni jää burkhan alle piiloon.
Tuhat loistavaa aurinkoa –säe on laina vanhasta runoudesta, mutta teos jää raportin tasolle. Todennäköisesti se päätyy keskitasoisen elokuvan käsikirjoitukseksi.
Kirja-arvostelu on julkaistu 22.3.2008 Etelä-Suomen Sanomissa (arvio ei verkossa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti