Suomalaiset tosiaan ovat kesäteatterikansaa, vaikka nyt olikin kyseessä vuoden oopperatapaukseksi mainostetun produktion viimeinen esitys laivansiirtoineen, kansainvälisen tason solisteineen ja huippukuntoon hiottuine fasiliteetteineen. Moni muukin oli tajunnut ottaa mukaan purjehdusvaatteet, istuinalustat ja filtit - hajusta päätellen myös taskumatit.
No, ihan maailmanluokan elämykseksi Turun Lentävä Hollantilainen ei kasvanut, kuten moni tiedotusväline on jo ehtinyt kertoa. Soitettu ja laulettu musiikki toki soi kauniisti, mutta sekä dramaturgialta että lavastukselta olisi odottanut haamutarinan tueksi aika paljon enemmän ytyä. Luontokaan ei tarjonnut sadetta, ukkosta tai muuta ekstremeä. Melkein täysikuu vain nousi komeasti Suomen Joutsenen takaa ja ehti kiertää pitkälle Sigynin yläpuolelle.
Oopperainnostuksemme ei tämän esityksen perusteella saanut tuulta purjeisiin, mutta ilman muuta kolmen ja puolen tunnin urakka kovilla puupenkeillä ja paljaan taivaan alla oli paljon inspiroivampi kokemus kuin väsynyt pilkkiminen hyvällä istuimella jossain oopperapalatsissa. Kunnon kesäteatterikamaa siis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti