Katri Lipsonin romaani
Jäätelökauppias alkaa elokuvan
kuvauksilla, joissa näyttelijät eivät tiedä mitään tulevista tapahtumista.
Samanlainen hämmentynyt olo on kirjan lukijalla aivan viimeiseen sivuun asti.
Hämmennys ei estä lukemasta intensiivistä tekstiä tai
kokemasta sen tehoa voimakkaasti. Lipson on taitava kirjoittaja, mistä
tunnustuksena hän sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2008
esikoisromaanistaan Kosmonautti.
Jo Kosmonautissa teho syntyi monista rivinväleistä ja päähenkilön
kuvauksesta moniäänisestä päähenkilön kuvauksista. Surumielinen ja pakahduttava
kertomus oli kuitenkin selkeärajainen kokonaisuus.
Jäätelökauppias ei ole yksi tarina vaan monta näkökulmaa muun
muassa siihen, miten ihmiskohtaloita voi väärentää. Roolileikki on lattea
määritelmä näille todellisessa historiassa, kuvitelmissa ja mielen eri
lokeroissa tapahtuville asioille.
Aluksi kirjassa filmataan elokuvaa, joka sijoittuu Tšekkoslovakian
Määriin. On nainen ja ohjaaja ja avioparia esittävät näyttelijät. Pari pakenee
painavan matkalaukun kanssa Olomoucin kylään.
Ankea arki, pelko ja halu vuorottelevat. Koskaan ei selviä,
mitä parille lopulta tapahtuu tai kuka oli tekstissä mainittu juutalainen
jäätelökauppias.
Romaanin toisessa osassa leikataan 1960-luvun Prahaan, josta
Jan-niminen nuori mies pakenee Ruotsiin. Vapaudessa ja hyvinvoinnissa häntä
odottaa dominoiva ja hyväksikäyttävä Kerstin, jolle kommunismista paennut
rakastaja on komea näyttelyesine.
Ja lopulta tarina palaa vielä 1980-luvun Tšekkoslovakiaan,
jonne tšekki-isän ja ruotsalaisen äidin tytär Gunilla matkustaa interraililla.
Vanhemmilta hävinnyt tyttö asettuu Olomouciin alivuokralaishuoneeseen, jossa on
aiemmin asunut Milena-niminen nuori nainen. Hän alkaa eläytyä Milenan osaan
surullisin seurauksin.
Lukija haluaa rakentaa Jäätelökauppiaasta sukupolvitarinan,
vaikka varmuutta romaanin osien ihmisten yhteyksistä ei ole. Politiikka ja
kirjalliset viitteet ankkuroivat tarinan tuntemaamme historiaan, kun ihmisten
identiteetit karkaavat.
Jäätelökauppias vaatii lukijalta paljon, mielestäni liikaa.
Emme lopulta saa tietää, keitä nämä ihmiset ovat, mutta vaikea heitä on
unohtaa. Vastalahjaksi saamme huikean hienoja kohtauksia, joissa ihmiselämä on
paljaimmillaan.
Ina Ruokolainen
Katri Lipson
Jäätelökauppias
Tammi 2012, 293 s.
Arvostelu on julkaistu Savon Sanomissa.
1 kommentti:
Sattumalta ajauduin tänne blogiisi, Ina. Ja luin tuolta kauan sitten kirjoittamasi kritiikin Mosterin kirjasta Hylky. Kommentoinkin sitä muutamalla sanalla.
Etsin seuraavaksi tämän alkupään, jossa kerrot Katri Lipsosen Jäätelökauppiaasta. Olen lukenut tuon mainitsemasi Kosmonautin, ja se oli minustakin ihan hyvä lukuelämys. Kirjoitat aika jännästi ja suoraan tästä uutuudesta, josta sain kuvan, että se on jollakin tavoin hämärä, ja jää hämäräksi lukijalle loppuun asti. Kirja sinänsä on sinusta kyllä hyvä ja voimakkaasti tehoava. Tätä taustaa vasten en ole varma, tuleeko kirja luettua, mutta jos se kirjastossa sattuu käteen, päätän asian sitä selailemalla.
On kiva, että tietää kirjasta jotain, ennen kuin sen ottaa luettavakseen. Täydellinen pettymys on vaikea sietää.
Lähetä kommentti