tiistaina, maaliskuuta 27, 2012

Hylätyt isä ja poika


Novellikokoelman, neljä romaania ja yhden runoteoksen aiemmin kirjoittanutta Marjaana Aumastoa pidetään naisten kuvaajana. Kuin isä poikaansa -teoksen pääosassa ovat miehet, jotka eivät tahdo tulla toimeen naisten kanssa ja etenkään ilman heitä.

Romaani alkaa vuodesta 2005, reilusti nelikymppisen Jarin elämän käännekohdasta. Menestynyt yrityskonsultti ei osaa tukea lapsettomuushoitojen rasittamaa vaimoaan Kirsiä. Myötäelämisen sijaan hän juo liikaa punaviiniä ja lämmittää suhteensa vuosien takaiseen syrjähyppyyn.

Nousukasasenne riittää, kunnes Jari saa sairaalasta tiedon isänsä Reinon sairauskohtauksesta. Mielessä alkaa kiertää lapsuus, joka on loppunut teini-ikään äidin jätettyä sulkeutuneen miehensä ja samalla poikansa. 

Tähän asti Aumaston teksti on vain kohtalaisen hyvin kirjoitettua ja vetävää. Koskettavaksi se muuttuu, kun näkökulma siirtyy nuoreen Reinoon miehistön teltassa jossain jatkosodan rintamalla.

Myös Reino käy tiukassa paikassa läpi elämäänsä, jossa hän on jäänyt yksin punikki-isän lähdettyä Neuvostoliittoon ja äidin ja pikkuveljen kuoltua. Huutolaispojan ainoa turva on ollut tätä hyväksi käyttänyt vanhapoika.

Teltassa vieressä kuitenkin nukkuu lapsenkasvoinen Tauno, joka on vielä arempi ja alempana miesten hierarkiassa, neiti. Sodan keskellä nuoret pojat hakevat turvaa toisistaan, kunnes muiden halveksima yhteys katkeaa Reinon haavoittumiseen jossain Karjalan metsistä.

Aumasto kirjoittaa tämän jälkeen komean eleettömästi vuosista, jolloin Reino liian usein joutuu valitsemaan omia toiveitaan vastaan. Lopputulos on mies, joka ei vanhana näytä koskaan eläneenkään, vaikka hän hankkii sodan jälkeen työpaikan, tuottavan yrityksen ja lopulta perheenkin. Tunteet koteloituvat sitä mukaa kun muistot äidistä ja Taunosta haalistuvat.

Jari kuten monet muut sotien jälkeen syntyneet tuntevat vain mykän, väkivaltaisen tai juopon isän, eivät ihmistä ennen rankkoja kokemuksia. Tietämättään he toistavat omassa elämässään samaa kuviota, vaikka olosuhteet ovat toiset.

Yhä useampi kotimainen romaani on viime vuosina purkanut sitä traumaa, minkä 1900-luvun sodat jättivät sen kokeneisiin ja jälkeen tulleisiin sukupolviin. Kuin isä poikaansa –teos liittyy onnistuneesti tähän joukkoon.

Ihan kaikkia murheita ei Reinonkaan kohtaloon olisi silti tarvinnut kirjoittaa. Ihan senkään vuoksi, että sotien varjossa elänyt hyväksikäytetty ja kaappihomo huutolaispoika on kovin vanha Jarinsa isäksi.

Ina Ruokolainen

Marjaana Aumasto
Kuin isä poikaansa
Tammi 2012, 228 s.

Kirja-arvio on julkaistu 26.3.2012 Savon Sanomissa.

Ei kommentteja: