”Lily oli tarkkaillut miestä kolme viikkoa.” Jo ensimmäinen virke kertoo, mikä on oleellista Siri Hustvedtin kolmannessa suomennetussa teoksessa Lumous: tarkkailu, katsominen ja monin tavoin näkeminen.
Yhdeksäntoistavuotias Lily Dahl on jäänyt amerikkalaisen pikkukaupungin kuppilaan tienaamaan rahaa yliopisto-opintoja varten. Kun Lilyn vanhemmat ovat lähteneet hoitamaan Kaliforniaan isän terveyttä, tilalle ovat astuneet baarin henkilökunta ja asiakkaat, poikaystävän virkaa hoiteleva poliisi Hank, näytelmäkerho ja naapuriasunnon iäkäs Mabel.
Kuppilassa kaunis Lily saa tottua monenlaisiin katseisiin. Useimmat sen yksinäisistä miehistä omat omituisine piirteineen harmittomia, mutta lapsuudenystävän Martinin tuijotus muuttuu piinalliseksi. Myös kylän juorukellot seuraavat nuoren naisen tekemisiä.
Tietoisena tarkkailusta Lily ottaa riskin ja viettelee vastapäisen hotellin ikkunasta näkyvän miehen. Hän on kolmikymppinen taidemaalari Edward Shapiro, joka tuo mukanaan New Yorkin, taiteen ja seikkailun.
Mies osoittautuu elävänä yhtä kiihottavaksi kuin ikkunakuvansa: lihan ja hengen yhdistelmäksi, jonka taide ja ajatukset innostavat Lilyä. Hän myös tuntuu arvostavan Lilyn näytelmäharrastusta, joka seurustelun ohessa muuttuu yhä vakavammaksi oman äänen etsinnäksi.
Ed maalaa kaupunkilaisten muotokuvia, joissa on mukana myös tarinaosuus, sarjakuva heidän tärkeistä elämänvaiheistaan. Yllättäen Ed näkee ja tuntee malleistaan paljon enemmän kuin kukaan paikallinen. Hän ottaa selvää myös Mabelin tarinasta, mikä ei ole Lilyltä onnistunut.
Lily etsii ulospääsyä sivustakatsojan ja kohteen roolistaan tekemällä matkoja ränsistyneille tiloille lapsuudenkotinsa lähistöllä. Näkemisen ohella hän haistaa töryn, tuntee kivun naarmuissaan, kuulee ja aavistaa hiiviskelijän. Kaikki aistit ovat käytössä ja välittävät lähes surrealistisen tunnelman, joka huipentuu traagiseen käänteeseen kahvilassa.
Jo 1996 kirjoitettu alkuteos on huomattavasti tiiviimpi kuin aiemmin suomennetut, mutta myöhemmin kirjoitetut Kaikki mitä rakastin ja Amerikkalainen elegia. Pintatasoltaan Lumous on jännityskertomuksen sisään naamioitu kasvutarina, jollaisia amerikkalaisiin pikkukaupunkeihin on sijoitettu tuhansia.
Kuitenkin Hustvedt on teosta kirjoittaessaan ollut jo hyvin taitava ja kulttuuriperinteen tunteva kirjailija. Lähes hirviömäiset kaupunkilaiset, tunkkainen hotellin aula ja kaupungin laidalta löytyvä luola voisivat yhtä hyvin olla symbolisia unikuvia kuin Lily Dahlin todella kohtaamia ilmiöitä. Jokaisella meistä on painajaisunemme ja maahan kaivetut luurankomme.
Erityisen vahva Hustvedt on jälleen kerran kuvatessaan taiteen voimaa. Ed löytää oman tyylinsä kuunnellessaan ihmisten tarinoita ja maalatessaan niitä oopperamusiikin pauhussa. Lily kysyy ensimmäisissä näytelmäharjoituksissa, mikä hänen oma äänensä on. Tapahtumien jälkeen hän tietää, että se löytyy.
Ina Ruokolainen
Siri Hustvedt: Lumous. Suomentanut Kristiina Rikman. 263 s. Otava 2009.
Arvio on julkaistu 22.11.2009 Etelä-Suomen Sanomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti