tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Kirja-arvio: Go-Go pelaamaan ja selättämään kiusaajat!

Tannermäki Go-Go on niitä kirjoja, jotka on pitänyt kirjoittaa. Kalle Veirron edellinen, Tannermäki all stars, jäi viime sivullaan niin pahasti ilmaan roikkumaan, että osa faneista on odottanut lihakset pakottaen tietoa Marcuksen ja hänen sählyjoukkueensa kohtalonhetkistä. Kakkososa toimii silti myös yksin.

Marcus on 14-vuotias koululainen, joka ei ylipainonsa ja matemaattisen lahjakkuutensa vuoksi ole yltänyt ykkösjoukkueisiin sen paremmin urheilussa kuin ihmissuhteissakaan. Älykkökaverin, runoilija BigMacin, heitto sählyn ykkösjoukkueen perustamisesta on saanut kaverukset lievästi sanottuna liemeen. Moinen uhittelu ei sovi laitakaupungin koulun eliitille, joka vahvistaa sanomaansa väkivallalla.

Marcuksen kimpussa ovat yläluokan tähtien lisäksi urheilusuorituksiin piiskaavat vanhemmat, prinsessamainen sisko ja matematiikasta intoilevat opettajat. Hyvällä lailla niskaan hengittää kaljaan ja huumeisiin sortunut entinen maajoukkueurheilija Ruoste, jonka Marcus on värvännyt valmentajaksi.

Tannermäki Go-Go:ssa päästään todellisiin sählyharjoituksiin, joiden puute latisti edellistä kirjaa. Urheilusta kirjoittaessaan Veirto on omimmillaan, sillä hän ymmärtää sekä pettymyksen että voiton hikeen johtaneita tapahtumia.

Juonen sisällä käsitellään myös muita kohderyhmälle tärkeitä asioita. Luusereista koostuvassa sekajoukkueessa orastaa sopivasti romantiikka eikä kiusaaminen kai kierrä yhtäkään koulua. Paineita tulevaisuuden valintojen edessä tuntuu olevan niilläkin, joiden pitäisi vielä voida rauhassa käydä koulunsa kunnialla loppuun.

Reipas kieli on yksi Veirron vahvuuksista. Tannermäki Go-Go toimii myös juonen tasolla paremmin kuin aloitusosa. Rivakoita käänteitä riittää mutta ei epäuskottavuuteen asti. Nuortenkirjalle sopivasti mukaan sopii myös onnellisia lopetuksia.

Ina Ruokolainen

Kalle Veirto: Tannermäki Go-Go. 238 s. Karisto 2007.

Kirja-arvio on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 11.9.2007 (ei verkossa).

Ei kommentteja: