Arkkitehti Anneli Hellsten tietää kokemuksesta, millainen on hyvä koulu. Hän kävi aikansa mallikoulua Launeen yhteislyseota, jossa taiteilija Olavi Lanu innosti oppilaitaan piirtämisen ohella rakentamaan veistoksia ja tilateoksia.
 |
| Kuva © Markus Henttonen
|
Koulusuunnittelijana hän on yhtä ennakkoluuloton. Kollegansa
Seppo Markun kanssa hän loi käyttäjälähtöisen osallistavan suunnittelumallin,
jossa kuunnellaan virkamiesten ja päättäjien lisäksi koulun käyttäjiä
opettajista lapsiin ja keittäjistä siivoojiin.
– Meillä on kaksi päämäärää: sitoutamme ihmiset alusta
lähtien ja haastamme heidät kyseenalaistamaan ja miettimään, millaisen oppimis-
ja työskentely-ympäristön he haluavat. Näin he myös ymmärtävät paremmin, miksei
kaikkia toiveita voi täyttää.
Tavoitteena on tulevaisuuden oppimisympäristö, jossa työtä
ei rajata luokkiin ja pulpetteihin. 1998 valmistuneesta Mäntsälän Riihenmäen
koulusta keskustoreineen tuli pyhiinvaelluskohde, jossa kävi parin kolmen
ensimmäisen käyttövuoden aikana 750 vierailijaryhmää ympäri maailmaa.
Koulusuunnittelun lähtökohtia ovat usein niukkuus ja
huonokuntoiset vanhat tilat. Silti Hellsten innostuu silmin nähden kertoessaan,
miten tiloista saadaan avoimia ja moneen käyttöön sopivia.
– Jos sijoittaa biologian ja kotitalouden tilojen väliin
kasvihuoneen, syntyy uutta yhteistyötä. Värien ja taiteen merkitys on suuri, kun
luodaan viihtyisyyttä, valoa ja kauneutta.
Viralliset tunnustukset tuovat uusia työmahdollisuuksia,
mutta vähintään yhtä paljon Hellsteniä lämmittää kouluista tullut palaute.
– Salon ja Kannaksen lukioissa oppilaat kuulemma jäävät
koulupäivän jälkeen tekemään töitä avoimiin tiloihin.
Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 2/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti