20 vuotta freenä ja vielä hengissä

Tänään juhlin freelancerin urani 20-vuotispäivää kirjoittamalla luentoa sosiaalisesta mediasta. Hyvä tapa, sillä some on yksi niistä asioista, joihin olen freenä tutustunut varhain ja ainakin joiltan nurkiltaan myös varsin perusteellisesti.

Lähdin Helsingin Sanomien Lahden aluetoimituksesta vapaaksi toimittajaksi 1.4.1994, keskellä pahaa lamaa. Olin tuolloin ollut talossa reilut kymmenen vuotta toimittajana ja sitä ennen jo pari vuotta toimittajakoululaisena. Yksi viimeisimmistä tehtävistäni aluetoimittajana oli seurata panttivanki Ilpo Larhan vankilapakoa ja panttivankidraamaa Lahden Kiveriössä. Niiden päivien jälkeen oli todella helpottavaa todeta, että uutistoimittajan ura oli nyt siinä. No, tein kyllä vielä joitain sijaisuuksia toiselle isolle talolle, STT:lle, 1990-luvun loppuvuosina.

1994 moni kollega ja ulkopuolinenkin pudisteli päätään, kun kuuli minun lähtevän vapaaehtoisesti. Kuka sitä nyt kotoaan lähtisi, totesi päätoimittajakin. Itse asiassa ratkaisu oli todella hyvä, koska olin etujoukoissa rakentamassa vapaan toimittajan verkostoa silloin, kun alalla ei vielä ollut ruuhkaa. Ehdin tehdä töitä freenä reilut kymmenen vuotta ennen kuin alkoi uudelleen rytistä.

Viime vuodet ovat olleet sitä kuuluisaa mediamyllerrystä, jonka keskellä on vaikea nähdä, mikä on omia ja mikä alan vaikeuksia. Olen minäkin kokenut pari todella huonoa vuotta, mutta nyt on taas töitä melkein ruuhkaksi asti. En valita vaan teen pois.

Kiitän ammattitaidostani toisaalta vuosikymmenten rutiinia ja toisaalta intoani uudistua. Olen kouluttautunut freevuosien aikana kolme kertaa oikein kunnolla: 1990-luvun lopussa tein cumuun asti kirjoittajaohjelman eli vapaan kirjoittamisen opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa, 2004 sain valmiiksi verkkoviestinnän maisteritutkinnon ja 2011 osallistuin kuuden viikon pohjoismaiselle journalistikurssille Tanskassa. Pienempiin koulutuksiin olen osallistunut kymmeniä kertoja. Lisäksi olen opiskellut kieliä - ranskaa, saksaa, tanskaa ja italiaa - lähes koko ajan työn ohessa.

Siitäkin oppii, kun koostaa luentoja muiden kuunneltavaksi. Siispä palaan työn ääreen. Sitä ennen onnittelen vielä kaikkia kollegoja, jotka onnistuvat tekemään mielekästä journalistista työtä ja vieläpä pysymään leivässä.

Valokuvatorstai: Naamiaiset

Valokuvatorstai etsii tällä viikolla kuvia aiheesta Naamiaiset.

Vastaukseni haasteeseen on aika ilmeinen, mutta esitellään nyt kuitenkin sukumme hämähäkkimiehet. Veljekset olivat viime jouluna hyvin tohkeissaan uusista puvuistaan asentoja myöten. Ilmeisen uskottavia myös, sillä ainakin yksi pienistä serkuista pelästyi.

Oman perheemme viime joulun naamioleikki löytyy Pro Mustarouskusta, jonne raportoin sen tuoreeltaan.

Toisen kerran: "Jo joutui armas aika..."

Toinen vastaus Valokuvatorstain haasteeseen
"Jo joutui armas aika..."

Meillä siis juhlittiin eilen. Kiitos kaikille
sankaria muistaneille ja juhlissa mukana olleille!

Valokuvatorstai: Yhdessä

Penkkaripäivänä jos koskaan iloitaan ja irrotellaan yhdessä. Asuja ja iskulauseita on keksitty yhdessä, kuorma-autoja ja karkkeja tilattu. Meillä abin ystävät olivat yötä ja lähtivät siksi myös liikkeelle aamulla porukassa. Ja nyt neidot ovat hävinneet taas joukolla keräämään unohtumattomia kokemuksia. Asu on tosin ehtinyt vaihtua hieman hillitymmäksi.

Valokuvatorstai etsii ystävänpäivänä osuvasti yhdessä-teeman kuvituksia. Teknisesti kuvaaminen ei nyt mennyt nappiin, mutta ehkä nuorten riemu parantaa kuvien laatua...
------
Ystävänpäiväruusuja ei tänään kyllä ansaitse Sonera, jonka sähköpostiasiakkaana olen taas koko päivän ollut pimennossa. Mitta alkaa olla kohtalaisen täysi surkean palvelun kanssa, sillä jostain kumman syystä juuri sähköposti on aina se palvelu, joka on pisimpään poissa käytöstä. Laajakaista sentään saatiin auki joskus puolen päivän aikaan, joten olen edes itse päässyt lähettämään muutaman aivan välttämättömän sähköpostin liitteineen eteenpäin. Mutta todennäköisesti postilaatikossani odottaa parikymmentä kommentoitavaa viestiä työasioineen, elleivät sitten ole jo hävinneet lopullisesti. Pitäisikö ryhtyä kirjoittamaan taas kirjeitä?

Valokuvatorstai: Humoristinen

Olen julkaissut tämän viime vappupäivänä ottamani kuvan jo heti tuoreeltaan toisessa blogissani, mutta ei voi mitään: tyhjäsilmäinen Matti-naamari kallellaan tienpenkassa kuvastaa oivasti sitä tahatonta huumoria, jota suomalainen juhlinta voi saada aikaiseksi.

Vastaan siis Valokuvatorstain haasteeseen humoristinen.

Valokuvatorstai: kuvapeitto 1.1.08

1.1. on helposti muistettava syntymäpäivä, Aleksille tuli tänään täyteen täysi kymppi. Meillä sukulaisillakin oli oikein mukavaa, vaikka herkkujen syöminen alkaakin vähän jo tökkiä juhlapyhien jälkeen.

Valokuvatorstai etsii tämän päivän kuvapeittoa. Kuva otettu Hollolassa 14.54. Kuvatessa käytetty kynttilänvaloasetuksia, mikä selittää ainakin osan rakeisuudesta.

Toimittajakoulutus juhlabloggaa

Tampereen toimittajakoulutus viettää tänään 80-vuotisjuhlia. Tapahtumaa seuraa blogi, jossa näin iltapäivän aluksi on jo neljä merkintää. Raportoijat ovat journalistiikan sivuaineopiskelijoita.
Päivän avausmerkintä löytää bloggauksesta sekä opetuksellisia että tiedonvälityksellisiä arvoja: "Tiedotusopin lehtori Ari Heinosen mukaan tarkoitus on kokeilla, miten blogin julkaiseminen sopii uutisointiin. Meneillään olevasta tilaisuudesta tehdään prosessiuutisointia yhden päivän ajan. Samalla saadaan kokemusta siitä, mitä blogin kirjoittaminen edellyttää."
"Heinonen kertoo, että aiemmin tapahtuman reaaliaikaista blogiuutisointia on kokeiltu Tampereen yliopistossa vain kerran vastaavanlaisen ryhmän kanssa. Blogi näyttäisi sopivan uutisointiin erityisen hyvin silloin, kun tapahtumasta on raportoimassa useita reporttereita."

Hyvä joulu toi Dylanin

Lisäkseni ainakin Media=blogi toivoi joululta "vanhanaikaisia" huveja eli hyviä kirjoja ja muuta luettavaa. Kiitos samoin, ja jotain sainkin, vähintäänkin mielenkiintoisia tekstejä. Tuli Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty, jonka moni muukin on todennyt tärkeäksi muttei kovin kaunokirjallisesti ansiokkaaksi teokseksi. Perinteinen joululahja oli Arno Forsiuksen historiallinen artikkeli, joka tällä kertaa käsitteli almanakan valistuskirjoituksia. Matti Salon ja Ilari E. Sääksjärven tietokirja Andeilta Amazoniaan taas liippaa läheltä antajia, suvun sademetsätutkijoita. Vilhelmiina Mäkelän kotiseutukirja Pläsitorilta liikekaupunkiin taas kertoo Lempäälän historiaa sen verran läheltä, että sieltä löytyy lasten mummun, isomummun ja muutaman muun sukulaisen kuva ja tekstiä vuosikymmenten takaisesta elämästä Lopen kartanossa. Joulua vihaava isosisko sai lisäksi Saksassa vaihto-oppilasvuotta viettävältä pikkusiskolta Dietmar Bittrichin Das Weihnachtshasser Buchin eli Joulunvihaajan kirjan.

Suurin kulttuurielämys oli kuitenkin Martin Scorsesen Bob Dylan -dokumentti No direction home, jonka ensimmäisen osan MTV3 esitti joulupäivän iltana myöhään. Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin Matti Ripatti tämän päivän Hesarin Kanavalla-kolumnissaan; Ripatin mielestä jo ensimmäisen kahden tunnin perusteella elokuvaa voi pitää mestarillisena. Se oli monikerroksellinen ja -merkityksellinen teos, joka päähenkilön persoonan siivellä kertoo paljon mielenkiintoista esittämänsä ajan hengestä, musiikista, Yhdysvalloista ja kulttuuri-ihmisistä.

Siitä on aikaa, kun viimeksi olen kuunnellut Dylania, mutta taidanpa kaivaa vanhat vinyylimme pikaisesti esille. Ja tietysti odotan innolla myös huomenillalla esitettävää toista osaa.

Joululahjarahat Pakistaniin

Hyvä idea Kirsiltä: pistetään blogeissa sana kiertämään ja kehotetaan laittamaan joululahjarahat tai edes osa niistä johonkin inhimillistä hätää lievittävään keräykseen.

Hieno vaihtoehto esim. kuitata veljeni perheen kanssa vaihdetut joululahjat, jotka ovat menneet puolin ja toisin totaalisen pieleen sitten perheidemme pikkulapsiaikojen. Ja tarkemmin ajatellen korvattavia kohteita löytyy todella helposti lisää...

Schilleriä saksaksi ja suomeksi

Friedrich Schillerin 200. kuolinpäivä 9.5. tuli ja meni, mutta toki saksan ryhmässämme huomenna, sunnuntaina, muistetaan Goethen rinnalla saksalaisen kirjallisuuden toista suurta kirjailijaa. Läksynämme on Volker Hagen huomattavan vaikea artikkeli Denker, Dichter, Dramatiker - Streiter für die Freiheit.
Ilman MOT-verkkosanakirjaa olisin jo antanut periksi moneen kertaan, vaikka hyvät perinteiset sanakirjat omistankin. Kun saksalaisittain perusteellinen ja korkekirjallista sanastoa viljelevä artikkeli vaatii toistasataa hakua, on jo huomattavasti nopeampi näpyttää kuin lehteillä.

Mutta vielä Schilleristä. Mainittu saksalainen artikkeli halusi hieman raaputtaa hänen suurmieskuvaansa ja kertoa enemmän ihmisestä. Yksi hauska - ja suomenkielinen - näkemys on lääketieteen historiaa tutkineen Arno Forsiuksen tuoreehko artikkeli Friedrich von Schiller (1759-1805) - sotilaslääkäristä kirjailijaksi. Nimensä mukaisesti juttu keskittyy herran ensimmäiseen siviiliammattiin. Ja kyllä Forsiuskin raaputtaa suurmiehen gloriaa torumalla häntä esimerkiksi pitkäaikaisen rakastettunsa Charlotte von Kalbin hylkäämisestä.

Lisää Schilleriä saksankielentaitoisille: Schiller-Nationalmuseum.