Murhia nuoressa teollisuus-Lahdessa

Kirjailija Timo Sandberg on löytänyt historiallisesta Lahdesta itselleen sopivan rikospaikan. Häränsilmässä hän jatkaa nuoren teollisuuskaupungin ja sen ihmisten tarkkailua siitä, mihin Vuoden johtolanka -palkinnon 2014 saanut Mustamäki lopetti. 

1920-luvun lopun Lahdessa kärsitään edelleen sisällissodan epäluuloista ja turvattomuudesta, jota kieltolaki vielä kiristää. Kun teoksen alussa murhataan kaksi poliisia, syitä etsitään sekä poliittisista taustoista että pirturikollisuudesta. 

Kirjan nimi Häränsilmä tulee suppalammesta, joka sijaitsee aivan nykyisen Lahden keskustan reunalla, silloisen Hollolan puolella. Viinamäen miehet kokoontuvat lammelle lain ulottumattomiin.

Jo Mustamäestä tuttu etsiväkonstaapeli Otso Kekki määrätään tutkimaan murhia. Hänet jopa lähetetään Helsinkiin opiskelemaan uusia tutkintamenetelmiä kuten sormenjälkien ottoa.

Uusi aika on muutenkin alkanut. Saksalaiset insinöörit ilmestyvät kaupunkiin rakennuttamaan ”sähkökirkkoa” eli radiomastoja. Yläilmoista saa töitä moni työmies, joka ei pääse metallitehtaisiin valtakunnallisen työsulun vuoksi. 

Yksi heistä on nuori Ismo Torni, jonka perheen avulla kirjailija kuvaa monisyisesti muuttuvaa yhteiskuntaa. Työmies osallistuu rohkeasti nousevan ammattiyhdistysliikkeen toimintaan, vaikka sisar Tyyne on ammuttu punaisena ja isä Augusti hukuttaa rangaistussiirtolakokemuksiaan pirtuun. 

Äiti Hilda saunottaa ihmisiä säätyyn katsomatta ja pikkusisko Eliisa käy auttamassa kievarissa ja lukemassa itsemurhayrityksen vammauttamalle naapurin pojalle. 

Henkilögalleria on turhankin laaja ja pohjaa osin oikeisiin historiallisiin hahmoihin.  Persoonallinen paskakuski Jepulis-Penjami lienee pakollinen osa historiallista Lahtea, mutta osa hänen tempauksistaan hyppää ulos kirjan muusta tyylilajista. Toisaalta mies edustaa hyvin vanhaan takertuvaa uuden pelkoa.

Kekki elää vahvasti näiden tavallisten lahtelaisten elämää Reunanpalstalla, jossa asuu myös hänen venäläinen rakastettunsa Vera. Suhde herättää epäluuloja ja joutuu koetukselle, kun kaupunkiin tulee sirkuksen mukana osa naisen menneisyyttä.

Kekin tutkimusten myötä kirjailija kuvaa kiinnostavasti kasvavaa ja kipuilevaa Lahtea.  Markkinoilla tapellaan ja kadut ovat kurassa, mutta arki paranee, kun luteiden valtaama puusänky korvataan kaupungissa valmistetulla rautaisella.

Ajoittain lukija pohtii, kuka kirjassa on päähenkilö; Kekki, Ismo vai nuori Lahti. Juoni etenee uskottavasti ja jättää lopussa jatko-osan siemenen itämään. Kartta auttaisi muita kuin vanhoja lahtelaisia hahmottamaan paikkoja.

Ina Ruokolainen

Timo Sandberg

Häränsilmä

Karisto 2015, 349 s.

  

Kirja-arvio on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 16.2.2015

Pyöräilyopas - kotiseutupyöräilyä Lahden seudulla

Kirjoittamani Pyöräilyopas - kotiseutupyöräilyä Lahden seudulla julkaistaan virallisesti ensi lauantaina, 17.5. Lahden kevätpyöräilyn yhteydessä Launeen perhepuiston rastilla. Olen paikalla 10-11.30 kertomassa kirjan synnystä.

Pyöräilyopas sisältää 17 reittikuvausta 14-100 kilometrin lenkeistä ja vinkkiosion, jossa kerron pyöräilyn peruasioista.

Opasta saa ensi viikosta lähtien kaupungin infopisteestä kauppakeskus Triosta. Teos on maksuton. Kirjan ovat rahoittaneet Lahden kaupunki ja seudullinen matkailun ja asumisen markkinointiyhtiö Lahti Region.

Kustantajien lisäksi kiitän valokuvaaja Reilika Landénia ja graafista suunnittelijaa Jalo Toiviota hyvästä yhteistyöstä. Pari päivää sitten käsiini saama opas on ulkoasultaan todella kaunis ja selkeä. Toivon tietysti, että kirjallinen sisältö eli reittikuvaukset ja muut vinkit ovat lukijoiden mielestä hyödyllisiä.

Olen kirjoittanut lisää ajamistani pyörälenkeistä toisessa blogissani Pro Mustarousku. Jutut löytyvät tunnisteilla pyöräily ja kotiseutu.

Fellmanin pelto ja Marseljeesi

Fellmanin pelto -performanssi tänään Lahdessa onnistui hienosti, vaikka sinne ei saatukaan tavoiteltua 22 000:a ihmistä. Joka tapauksessa me tuhannet osanottajat olimme mukana vilpittömästi, osa hyvinkin täysillä.

Kuuntelimme Kaisa Salmen ja Teemu Mäen kirjoittaman koskettavan tekstin, keskustelimme sisällissodasta vieruskaverin kanssa, osallistuimme Heikki Salon uudelleen sanoittaman Marseljeesin laulamiseen ja teimme jopa Hanna Brotheruksen suunnitteleman koreografian liikkeitä. Tosin juuri liikkeiden aikana muutama ihminen lähti läheltäni pois kentältä.

Olen ehdottomasti liikkuva ihminen, mutta tällä kertaa koreografia jäi kakkoseksi hienon Marseljeesi-kokemuksen rinnalla. Sävelmä on yksi maailman hienoimmista ja moni meistä oli printannut mukaansa yhteistä vastuuta maailmasta korostavat sanat. Lauloin, vaikka en osaa.

Kyllä koreografiallakin oli paikkansa, sillä juuri sen aikana pyrittiin käsittelemään sitä, miltä tuntui olla vankina taivasalla päiväkausia ilman tietoa tulevasta. Vuonna 1918 oli kuulemma harvinaisen kylmä kevät. Nytkin alkoi sataa räntää ja rakeita kesken auringonpaisteen kuin symbolina sisällissodan tapahtumille 95 vuotta sitten.

Minulle tuli taideteoksesta vahva ja seesteinen olo. Kyyneliäkin pellolla kuulemma kuivattiin.

Muotoilijakuvia Lahden kaupungin verkkosivulla

Muotoilijakuvia-kirja on esillä nyt myös Lahden kaupungin Designpääkaupunki-sivulla. Sen kautta pääsee lukemaan myös Pekka Laakson tausta-artikkelit, joita en ole tekijänoikeussyistä julkaissut tässä blogissa.

Ensimmäinen artikkeli kertoo, miksi Lahti on aktiivinen ja kiinnostava muotoilukaupunki.
Lahden malli -artikkeli kertoo menestyksekkäästä muotoilun koulutuksesta kaupungissa.
Kolmas artikkeli Muotoilua tarkoitukseen taustoittaa teollisen muotoilun asemaa. (Valitettavasti linkki on rikki. Linkkaan artikkeliin heti, kun linkki on korjattu.)

Päivitys: Muotoilijakuvia on myös Facebookissa.
Päivitys 5.3.: Muotoilua tarkoitukseen -artikkelin linkki toimii nyt.

26 muotoilijaa, 25 haastattelua

Muotoilijakuvia-kirjan haastattelut on nyt kaikki julkaistu tässä blogissa. Minulle on kirjoittajana ollut kiinnostava matka palata teksteihin vielä kerran niin, että katsoin jokaista erikseen Markus Henttosen ottaman kuvan rinnalla.

Tapasin muotoilijat kesä-elokuussa 2012, kirjoitin tekstit elo-syyskuussa. Tiivis prosessi oli sekä antoisa että raskas. Hyvää oli se, että sain lyhyessä ajassa todella paljon lisää tietoa ja ajatuksia muotoilun sisään laskettavista, hyvin monipuolisista ammateista.

Vaikeaa oli tehdä kunniaa ihmisten elämäntyölle tiiviissä muodossa. Olin saanut ohjeeksi kirjoittaa mahdollisimman napakoita tarinoita, jotka ne toimisivat aukeamalla sivun kokoisen kuvan rinnalla. Odottamattomana bonuksena lyhyet tekstit sopivat hyvin myös blogiformaattiin.

Osaan teksteistä olin tällä toisella kierroksella tyytyväinen, joihinkin olisin halunnut tehdä vielä viilauksia. Kirja kuitenkin elää jo omaa elämäänsä lahjateoksena, jota Lahden kaupunki jakaa WDC-muotoilupääkaupunkivuoden yhteistyökumppaneille ja muille muotoiluvaikuttajille.

Ainakin lahtelaiset saavat kirjaa lainaksi myös kirjastoista, Web-Origo-verkkokirjaston mukaan sitä on pääkirjastossa ja Kärpäsen kirjastossa. Kirjassahan on myös erinomaiset Pekka Laakson kirjoittamat artikkelit lahtelaisen muotoilun perusteista. Myös Lauri Toikan graafiseen ilmeeseen kannattaa tutustua.

Alla vielä nimilista niistä 26 muotoilijasta, jotka minulla oli ilo tavata. Heidän haastattelunsa löytyvät tästä blogista Muotoilijakuvia-tunnisteen alta.

Ari Känkänen, muotoilun yliopettaja
Anneli Hellsten, arkkitehti
Esa Niiranen, puuseppä
Chao-Hsien Kuo, korumuotoilija
Eero Hintsanen, korumuotoilija
Kari Savolainen, tutkija
Anneli Kukkonen, muotitaiteilija
Rami Toivonen, pakkausmuotoilija
Isko Lappalainen, muotoilija
Mikko Murtonen, muotoilija
Markku Viitasalo, arkkitehti
Tina Shukla, muotoilija, sisustusarkkitehti
Tapio Anttila, sisustusarkkitehti, muotoilija
Markku Tonttila, hienopuuseppä
Paula Susitaival, muotoilun läänintaiteilija
Teemu Töyrylä, valokuvaaja
Marjut Uotila, vaatesuunnittelija
Marianne Valola, muotoilija
Osmo Penna, graafinen muotoilija
Sarianna Malmi, muotoilija
Teuvo Karvonen, teollinen muotoilija
Helena Lehtinen, korutaiteilija
Sami Huuskonen, teollinen muotoilija
Marko Turunen, sarjakuvataiteilija
Timo Ahtiainen, teollinen muotoilija
Kaisa Känsälä, muotoilija 

Arvot ja tarve edellä

Kuva © Markus Henttonen

Kaisa Känsälän muotoilun juuret ovat lapsuuden Lapissa. Sukulaiset osasivat rakentaa veneitä, kutoa sukkia ja muuttaa poronluut esineiksi. Kaikki luonnosta otettu käytettiin tarkkaan hyödyksi.

Känsälä haluaa tehdä arvoperustaista muotoilua, joka syntyy tarpeeseen ja on mahdollisimman kestävää ja ekologista. Jo opiskeluaikana hän pääsi muotoilemaan Hollolan Sovituksen kirkon sakraalikalusteita ja -esineitä.

Tehtävä oli vaikein mahdollinen. Kirjallisuudesta hän ei saanut apua, sillä sellaista ei ole. Vanhat kuvatkin kertovat ajasta, jolloin kirkkokansa pidettiin hereillä epämukavilla penkeillä.

– Kirkko rakennetaan jopa sadoiksi vuosiksi eteenpäin ja se on tarkoitettu isoille ryhmille. Sakramentit ja seurakunnan toiminnat pitää ottaa tarkkaan huomioon ja samalla pitäisi osata ennakoida sitäkin, miten kirkolliset toimitukset jatkossa muuttuvat.

Känsälä on laajentanut ajattelua muualle yhteiskuntaan. Hän on suunnitellut urheilukilpailua varten ekologisen pyöräkatsomon ja ollut mukana muissa Green City -hankkeissa.

– Tapahtumamuotoilu sopii hyvin kalustemuotoilun rinnalle, sillä yritän välttyä suoltamasta uutta tavaraa tähän maailmaan ilman selvää tarvetta.

Sakraalikalusteiden jälkeen Känsälä on perehtynyt elämänkaaren varrella tarvittaviin kalusteisiin. Työn alla on käsityönä raakapuusta valmistettava ekologinen tuhkauurna, joka on nykyisiä malleja lähempänä suomalaista muotokieltä. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 25/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Pienoismalleista tuotekehitykseen

Kuva © Markus Henttonen

Teollinen muotoilija Timo Ahtiaisen ensimmäinen työpaikka muotoilijana oli Lahden Autokori, jossa hän uudisti linja-autojen ilmettä kahdeksan vuotta. Autot liittyivät myös uranvalintaan.

– Harrastin muovisten pienoismalliautojen rakentelua. Kun lukioaikana tajusin, mitä haluan opiskella, teollinen muotoilu tuntui heti omimmalta.

Autokorille Ahtiainen päätyi Lahden Muotoiluinstituutin projektin ja oman lopputyönsä kautta. Talon ensimmäisenä vakituisena muotoilijana hän halusi näyttää, että satsaus designiin kannattaa.

Hän opiskeli uusimmat 3D-ohjelmat ja keskustelemaan mekaniikkasuunnittelijoiden ja autoinsinöörien kanssa.

– Suunnitteluohjelmat säästivät aikaa ja rahaa, ja rakenteellisilla uudistuksilla mm. pidensimme tuotteen myyntiaikaa. Uudet bussit saivat myös hyvin julkisuutta.

Yhteistyö insinöörien kanssa on jatkunut C-Advice-tuotekehitystoimistossa, joka myy teollisuusyrityksille tuotekehityspalveluita. Ahtiainen oli aluksi yrityksen ainoa muotoilija, mutta hän viihtyy ympäristössä, jossa on töissä eri alojen osaajia.

– Palkitsevinta on löytää haasteeseen ratkaisu, joka täyttää mahdollisimman hyvin odotukset joka näkökulmasta. Työ on prosessi, jossa ratkaisut löytyvät yhteistyössä muiden kanssa. Kun tuote on valmis, se muuttuu täysin asiakkaan tuotteeksi. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 24/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Suklaamunan Muukalainen

Kuva © Markus Henttonen

Ufoja Lahdessa -albumeissa esiintyvä Muukalainen sopii hyvin Marko Turusen alter egoksi. Perinteisen taidekoulutuksen saanut sarjakuvataiteilija ei aina tiedä, mikä hänen asemansa on muotoilun ja taiteen kentällä.

– Vaikka näyttelyt tuovat hienosti esiin sarjakuvataidetta, en haluaisi vain laittaa originaaleja seinälle. Minulle taideteos on se albumi, josta tarina on luettavissa. Suuri yleisö tuntee kuitenkin parhaiten lehdissä ilmestyvää viihdesarjakuvaa.

Turusen tarinoissa elävät hahmot voivat olla peräisin suklaamunasta tai lainoja taiteen kentästä. Hän keräilee ja muokkaa myös leluja ja populaaritaiteen esineitä.

– Käytän nykytaiteen metodeita, siellähän on harrastettu kierrätystä jo vuosikymmeniä. Kierrätän hahmoja, ideoita ja tarinoita, oikeastaan ihan kaikkea.

Albumien todellisuus on erilainen ja vetoaa siksi lukijoihin myös muissa kulttuureissa. Käännöksiä on mm. ranskaksi, saksaksi ja italiaksi. Kustantamisesta pitävät huolta pienkustantamot, joiden ympärille tekijät kerääntyvät.

Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatulla palkittu Turunen kouluttaa uusia tekijöitä ja pitää siten huolta alan jatkuvuudesta. Sarjakuva sopii hänen mielestään hyvin esille myös pajoihin ja tapahtumiin, joissa yleisö voi kokeilla tekemistä ammattilaisten kanssa.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 23/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Valaisinpylväs luo kaupunkikuvaa

Kuva © Markus Henttonen

Teollinen muotoilija Sami Huuskonen pitää aina muistikirjaa mukanaan. Se on edelleen hänen tärkein työvälineensä, vaikka päivät kuluvat pitkälti 3D-mallinnusten parissa.

– Idea voi iskeä missä tahansa. Parasta tässä työssä on luova hulluus, kun idea lähtee jostain, ja saa alkaa pyöritellä asioita monelta eri kantilta.

Huuskosen päätyömaa ovat valaistut ympäristöt, joihin hän suunnittelee valaisinpylväitä Tehomet-yrityksen muotoilijana. Hän kehottaa muitakin tarkkailemaan ympäristöään.

– Valaisimet ovat todella merkittävä osa kaupunki-infrastruktuuria, erilaisia pylväsmalleja on satoja. Parhaimmillaan erikoinen valaisinpylväs ilmentää kunnan omaa ilmettä ja viestintää.

Inhouse-suunnittelija vastaa malliston lisäksi yrityksen ilmeestä kuten tuoteluetteloista ja verkkosivuista. Hänen on osattava keskustella myynnin, markkinoinnin ja talon insinöörien kanssa. Huuskoselle yhteistyö ei ole ongelma, sillä hän on opiskellut ensin kaupallisen tutkinnon.

– Toisinaan työtahti on kiivasta ja luonnoksia on tuotettava ripeästi asiakkaalle, usein saman päivän aikana. Kaikki pyritään tekemään niin tehokkaasti kuin pystytään, mutta työssä on silti taiteellinen vapaus.

Monikansallisessa yrityksessä kansalliset erot näkyvät. Tarkimpia asiakkaita ovat ranskalaiset, joille menevissä pylväissä jokainen yksityiskohta on mietittävä tarkkaan.

– Asiakkaitahan tässä palvellaan. Palautteen saaminen on palkitsevaa ja projektikohtaisia tuotteita kehitetään toiveiden mukaan.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 22/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Korutaiteilija etsii sisältöjä

Kuva © Markus Henttonen

Helena Lehtinen valmistui Lahdesta hopeasepäksi, mutta työ jalometallien ja perinteisten tekniikkojen äärellä ei riittänyt. Vuonna 1980 hän näki korutaiteen grand old manin Otto Künzlin kumisen rannerenkaan, jossa oli kultakohouma sisällä, näkymättömissä.

– Se herätti, että töissä voi olla myös sisältöjä, ei pelkästään materiaaleja ja muotoja. Olen muutenkin ollut aina kiinnostunut taiteesta.

Suomessa korutaiteesta ei juuri tiedetty, mutta Lehtinen alkoi etsiä sisältöjä katsomalla, tekemällä ja erehtymällä. Esikuvat ja työmahdollisuudet löytyivät Hollannin ja Saksan gallerioista, joihin hänet on myöhemmin usein kutsuttu.

Ruotsissa Lehtinen on opettanut korutaidetta maineikkaassa Tukholman Konstfackissa. Hän on yksi Korutaideyhdistyksen perustajista.

Etenkin alkuaikoina Lehtinen käytti teoksissaan paljon valmiita esineitä. Edelleen hän kerää epäsovinnaisia materiaaleja varastoon. Lasihelmet, kynttilänjalat, napit ja kaistaleet muovia käyvät keskustelua taiteilijan kanssa.

– Muisti ja muistot kiinnostavat, esineet, joita ihmiset hylkäävät kirpputoreille. Kaikki ei ole ylevää ja kaunista, vaan joukossa on rumaa ja halpaa. On kihelmöivä tunne, kun löytää oikean materiaalin oikeaan kohteeseen.

Koruja rakentaessaan Lehtinen kiittää koulutuksesta saamiaan teknisiä taitoja. Jalometallejakaan hän ei ole hylännyt. Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel saivat Lahden vierailullaan 2010 Lehtisen luomat korut, joissa kulta, hopea ja kivi kertovat talvisesta Lahdesta. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 21/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Keksijä pitää ongelmista

Kuva © Markus Henttonen

Teollinen muotoilija Teuvo Karvonen hakee ongelmia, jotka stimuloivat hänen aivojaan. Muototieto Oy:ssä hän on 1980-luvulta lähtien kehittänyt satoja ratkaisuja teollisuuteen, sairaaloihin, sisustukseen, harrastuksiin ja työkoneiksi.

Ajatteluun uskova Karvonen tiivistää ammattinsa perusteet puoleen tusinaan teesiin.

– Opiskelin ensin taidetta, mutta palo sammui. Teollisen muotoilun myötä siirryin tekemään veistoksia, joita tuotetaan koneilla.

– Muotoilu on ajatteluammatti. Aivot muodostavat järjellisiä ja järjettömiä ajatuksia, joista olen kehittänyt joitain hyviä tuoteideoita.

– Teollisen muotoilijan tärkein ominaisuus on luontainen negatiivisuus ja tapa etsiä vikoja ympäristöstä. Hänellä pitää olla keksijän lahja, jotta hän keksii ongelmiin ratkaisut.

– Teolliselle muotoilulle on haitallista ajatella kaikkea vain muotoiluna, sillä tuotantotekniset seikat, materiaalit ja konekanta määrittävät muotoa. Optimaalista teollista tuotetta ei tuotannossa ihmisen käsi koske.

– Ideoiden ja innovaatioiden pitää tulla oikeaan aikaan, jotta teollisuus on valmis ottamaan ne tuotantoon ja ihmiset haluavat ostaa niitä.

– Hyvä muotoilu on sellaista, että se pelastaa kymmenien tuhansien ihmisten päivän, ei pilaa sitä.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 20/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Mustavalkoinen sopii lapselle

Kuva © Markus Henttonen

Muotoilija Sarianna Malmi tietää, ettei lasten unelmiin tarvita pastellisävyisiä vaatteita. Hänen paras tuotteensa on mustavalkoinen mekko, jonka täydessä ympyrässä riittää helmaa myös pikkuprinsessoille.

– Olen saanut ihania palautteita siitä, kuinka lapsi vain pyörii mekko päällä tai menee sen alle piiloon.

Ennen lapsia Malmi oli puhdasverinen naistenvaatteiden suunnittelija, joka työsuhteiden jälkeen aloitteli omaa mallistoa. Odotusaikana lastenvaatekauppojen tarjonta alkoi kuitenkin ärsyttää.

– Halusin ainakin meidän lapsellemme tarjota mustavalkoisen kontrastin, jonka vauva näkee parhaiten. Painotan rentoutta, hyvää oloa, reippautta ja pilkettä silmäkulmassa. Muotokieli ja yksityiskohdat, kuten jokin korosteväri, ovat myös tärkeitä.

– Kun tuotteet valmistetaan Suomessa, se tuo mukanaan hyvin hinta- ja laatutietoiset kuluttajat. En kuitenkaan halua tinkiä materiaalien tai työn laadusta.

Vaikka Höö-mallisto syntyi vahingossa, hyvä palaute innosti kehittämään sitä muiden töiden ohessa. Hän suunnittelee useita mallistoja Suomeen ja Viroon ja pysyy siten perillä markkinoista.

Yksin työskentelevä muotoilija haluaa jakaa kokemuksia kollegojen kanssa. Tiiviisti yhteyttä pitävissä verkostoissa on muita lastenvaatteiden suunnittelijoita ja ekologisten tuotteiden muotoilijoita.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 19/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Asioiden hengen muotoilija

Osmo Pennan työhuoneen hylly on tungettu täyteen esitteitä, luetteloita, lehtiä ja kirjoja, seinillä on esillä vauvanruokaa ja museonäyttelyä mainostavia julisteita. Graafinen muotoilija on tehnyt töitä niin monenlaisille tilaajille, että hän itsekin penkoessa yllättyy.

Kuva © Markus Henttonen

– Sisällöt ja tekotavat vaihtelevat, mutta tärkeintä on puhua samaa kieltä asiakkaan kanssa. Asioihin pitää paneutua kunnolla ja keksiä jotain uutta, jota vastaanottaja arvostaa. 

Valmistuttuaan Lahden Muotoiluinstituutista Penna työskenteli mainostoimistossa, jossa hän pääsi tekemään sekä sosiaalista että kaupallista mainontaa. Mieleen ovat jääneet ammattijärjestön lakko ja Ekokemin käynnistys.

Freelancerina hän on luonut pitkäaikaiset asiakassuhteet mm. useisiin huonekaluyrityksiin, Väestöliittoon ja Lahden kulttuuriorganisaatioihin. Äitiyspakkauksessa oli monena vuonna Pennan kuvittama vauvakirja.

– Väestöliiton projekteissa kuvituksen tarkoitus on auttaa keskustelemaan tärkeistä ja vaikeista asioista kuten lapsen vammasta tai isän ja äidin kielletyistä tunteista.

Tuotemainonnassa Penna usein johtaa prosessia kuvaussuunnittelusta tekstiin ja typografiaan. Graafisen muotoilijan ja yhteistyökuvaajan tavoite on tällöin selvä.

– Me näytämme sen, mikä tuotteessa on hienoa ja miten se erottuu toisista. Osassa tuotteista korostuu toiminnallisuus ja käyttö, toisissa muotoilijan luoma henki tai käyttäjäkunta.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 18/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Utelias ottaa kulmasta kiinni ja käy tekemään

Kuva © Markus Henttonen

Design-tekstiilejä, muotoilukasvatusta, blogimerkintöjä, puutöitä ja neuleita. Muoti- ja vaatetussuunnittelija Marianne Valola ei anna tekniikan tai materiaalin rajoittaa, kun hänellä on sanomista.

– Minulle muotoilu on osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteen keinoin. Naisten päivän mallisto lähti siitä, että kiroilu alkoi tympiä. Kohta ihmiset alkoivat tulla kertomaan minulle tarinoita siitä, mitä rumana pidetty kirkkovenekuvio heille tuo mieleen.

Valolalle on luontaista tarttua ideaan ja ryhtyä töihin. Design from & for Kids -projektissa hän koordinoi yhteistyötä, jossa puusepät ja muotoilijat valmistivat huonekaluja lasten ideoista. 

Lahtelaisen Vuorelman talkootaiteilijana hän päivittää perinnetekstiilejä.

Oululaissyntyiselle Valolalle Lahdesta ihmisineen on tullut rakas. Helsinkiin pääsee nopeasti, takaisin on aina kiire.

– Viitisen vuotta sitten kaipasin muotoilijaverkostoa, nyt sellainen toimii ja jakaa ideoita ja töitä. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 17/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Vaatteita vaativille miehille

Kuva © Markus Henttonen

Kun vaatesuunnittelija Marjut Uotila 2000 harjoitteli Pariisissa, hän huomasi, ettei moderneja miesten vaatteita ollut missään. Pari vuotta myöhemmin hän loi Dusty-malliston miehille, jotka haluavat ilmaista itseään pukeutumisella.

– Aiemmassa koulutuksessa ei ollut tullut esille, miksi vaate on sen näköinen kuin se on. Pariisissa opin, että idea voi lähteä vaikka nykytaiteesta.

Uotilalla muoto ja materiaali kulkevat rinnakkain. Yksinkertaisen vaatteen juju voi olla erityinen leikkaus, neulekoriste tai syövytetty, lähes kolmiulotteinen printti.

Dusty-mallisto on suunnattu kansainvälisille markkinoille, pieniin putiikkeihin. Asiakkaat ja kauppiaat arvostavat laadukkaita, pieniä sarjoja. Uotila taas arvostaa palautetta, jota hän saa messuilla ja verkon kautta.

– Osalla kauppiaista on jo usean sesongin kaari seurata mallistoa. On tosi tärkeää yllättää heidät aina uudestaan. 

Uotila tekee suunnittelutyön Lahdessa ja teettää vaatteet lähellä, koska haluaa valvoa jokaista yksityiskohtaa. Kotikaupunki sopii hyvin tukikohdaksi.

– Helsinki ja lentokenttä ovat lähellä. Ei Suomi ole enää muutenkaan syrjässä, verkon kautta voi hyvin seurata, mitä miesten muodissa tapahtuu. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 16/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Mainoskuva nostaa muotoilun esiin

Kuva © Markus Henttonen

Valokuvaaja Teemu Töyrylä innostuu yhtä lailla hitsauslaitteesta kuin jalokivikorusta. Mainoskuvaaja tunnetaan monipuolisena ammattilaisena, joka pärjää studiossa, huonekaluhallissa ja tehtaassa.

– Olen taideteollisuussuvun kakarana katsellut tuotteita lapsuudesta asti. Tykkään puuhata design-kappaleiden kanssa ja nostaa esiin niiden parhaat puolet. Koneistakin monet on muotoiltu todella hyvin, ja niitä kuvatessa pääsee suomalaisen teollisuuden perusytimeen.

Peruslahtelainen Töyrylä ehti Muotoiluinstituutin opintojen ohessa harjoitella pari kesää sanomalehdessä. Valmistumisen jälkeen hän jäi mainospuolelle kollegan neuvosta. Paras oppi tuli helsinkiläiseltä Pasi Haarasen PR-studiolta.

– Hän opetti, että asiat tehdään kunnolla loppuun. Hän oli hirveän hyvä ja tarkka ja pisti minut koville.

Tärkeitä asiakkaita Töyrylä on löytänyt mm. korumuotoilijoista ja huonekaluteollisuudesta. Kokoluokka on suurteollisuudesta pienyrityksiin.

Tekniikan murros on lisännyt kilpailua valokuvaajien kesken, mutta kuvaaja on silti kotonaan digitaalisessa maailmassa.

– Näin heti edut, kun kuvan näkee heti ja sitä pääsee käsittelemään ilman reprolaitosta tai hankalaa trikkikuvausta. Ammattitaito ei kuitenkaan ole pelkkää tekniikkaa vaan oleellisen tajuamista. Yhä useammassa firmassa on jo vallalla kulttuuri, jossa ymmärretään käyttää ammattilaista ja annetaan tälle myös tilaa irrotella kuvien kanssa. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 15/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.