Pauliina Sudella on ilmiömäinen taito löytää kirjojensa aiheiksi ajankohtaisia ilmiöitä. Takaikkunassa se on digiteknologia, joka kietoo jokaisen käyttäjänsä – varovaiset ja varomattomat – maailmanlaajuisen verkon sisään.
Teos alkaa tilanteella, joka ilmeisesti toistuu
verkossa miljoonia kertoja joka päivä: keski-ikäinen mies chattailee nuoren
naisen kanssa ja alkaa painostaa tätä nettiseksiin.
Vähän ajan kuluttua nainen sulkee yhteyden,
mutta juuri ministeriksi nimitetty mies on jo tehnyt virheen. Kerran verkkoon
tallentunut kuva ja ääni voivat koska tahansa päätyä laajaan jakeluun.
Samaan aikaan sosiaalialan ammattilainen Leia
Laine vastaa tv:n ärhäkässä keskusteluohjelmassa kysymyksiin
ProMen-projektista, joka on perustettu tukemaan prostituoitujen palveluja käyttäviä
miehiä. Erityisen tarkasti hänen lyhyttä hamettaan ja pitkiä saappaitaan seuraa
katsoja, jolla on kyky murtautua mihin tahansa tietoverkkoon, oli se sitten
matkapuhelin, nettipankki tai laivan turvajärjestelmä.
Kohta Leia saa puhelimeensa ensimmäisen ”Huora”-viestin,
tv-ohjelman nettisivut kaatuvat kävijäennätyksen takia ja ProMenin
nettisivuille alkaa ilmestyä outoa materiaalia. Myös Leia tajuaa tehneensä
jotain, mitä hän joutuu vielä katumaan.
Kirjailijanlaadulleen ominaisesti Susi alkaa nyöritellä
juonen lankoja yhä tiukempaan solmuun. Kevyehkö jännityskertomus synkkenee luku
luvulta, kun verkon vaarat muuttuvat hengenvaaraksi IRL eli todellisessa elämässä.
Vaikka kuinka väsyttäisi, lukijan on pakko
ahmaista vielä seuraavakin luku. Ja samalla tulee miettineeksi, mitä kaikkea
tuleekaan netissä itsestään paljastaneeksi.
Kirjailija ei tietenkään kirjoita pelkästä
teknologiasta, vaikka onkin tehnyt taustatyönsä hyvin. Kyse on vallasta ja sen
lieveilmiöistä.
Ministeri hamuaa seksiä vielä poliittista
arvovaltaakin enemmän ja nauttii rasistisesta tumman naisen huorittelusta.
Sotkua selvittävä avustaja ei edes
teeskentele hakevansa muuta kuin omaa hyötyään. Toimittajat haistavat haaskan
ja hankkivat tietonsa vaikka alaikäiseltä.
Leia uskoo asiaansa mutta on omassa elämässään
pettynyt miehiin ja haluaa siksi salata tyttäreltään tämän isän.
Huoltajuuskiistan hävinnyt nettivelho Land-O haluaa kostaa taidoillaan
kaikille, jotka edustavat jotain hänen vihaamaansa.
Kirjan nimi Takaikkuna kumartaa Alfred
Hitchcockin klassikkoelokuvalle, jossa tuoliin sidottu mies selvittää murhan
tarkkailemalla ikkunasta. Nyt asetelma on toisin päin, kun Leia lopulta jalka
paketissa huomaa jonkun tarkkailevan häntä tietokoneen nettikameran ja
puhelimen kautta.
Tähtien sota -elokuvafanit saavat lisävihjeitä
loppuratkaisulle (prinsessa) Leian ja hakkeri Land-O:n nimistä. Muutenkin Susi
hyödyntää hyvin joukkoviestinnän ja populaarikulttuurin tuntemustaan.
Ina Ruokolainen
Pauliina Susi
Takaikkuna
Tammi 2015, 555 s.
Arvio on julkaistu Keskisuomalaisessa (otsikko muutettu).
