tiistaina, joulukuuta 26, 2006

Hidasta mediaa

Syksyn mittaan keräsin sivupöydälle pinoa kirjoista ja lehdistä, jotka ehtisin lukea "sitten joululomalla". Nyt ei ole kahteen päivään tullut sanomalehtiä, mutta pino ei ole vajennut yhtään. Joulun alla tulleissa lehdissä (meillä Helsingin Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat ja Hufvudstadsbladet) oli paljon luettavaa, sillä jouluhan ajoittui sopivasti viikonvaihteeseen. Viikonvaihdeliitteiden ja -sivujen lisäksi lehdissä on kiitettävästi kulttuuria, jota olen kerrankin kahlannut rauhassa. Useimmat jutuista ovat lähes ajattomia, tietenkin jonkinlaisella joulupainotuksella, joten niiden lukemisjärjestyksellä ei ole mitään väliä.

Joulun kaltaiset päivät on kuin tehty hitaalle medialle, mahdollisuudelle irrottautua koko ajan pyörivästä uutiskoneesta. Toivottavasti välipäivät vielä jatkavat hieman uneliasta uutisointia, sillä eivät Suomessa ja maailmalla sattuneiden onnettomuuksien seuraaminen välttämättä tee meistä valveutuneempia ihmisiä. Kannattaa lukea tätä koskeva Heikki Sauren kolumni Perverssi uutisrituaali, joka julkaistiin Journalistissa 21/2006. Tässäkin on tietenkin poikkeuksensa - muistan kyllä kahden vuoden takaisen hyökyaallon ja sen jälkeisen tiedotus- ja uutiskoneistojen nukahduksen. Nyt haluaisin ajatella, että koneiston hereillä olo riittää, jotta isoissa tapahtumissa ennen kaikkea asianosaiset saisivat tietoa nopeasti. Olen todella onnellinen, etten enää ole mukana uutistyössä, vaan voin hetkittäin leikkiä tavallista median kuluttajaa, jolla halutessaan on myös mahdollisuus pitää taukoja valveilla olosta.

Ajattomien lehtijuttujen lisäksi olen lukenut (itse hankkimiani) joululahjakirjoja, Lundánin pariskunnan Viikkoja kuukausia ja Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista. Oikeastaan kirjat oli tarkoitettu teatteria opiskelevalle tyttärelle (joka on hyvin perehtynyt sekä Reko Lundánin että Hella Wuolijoen näytelmiin), mutta nopeana lukijana tartuin ensin Lundánien tekstiin. Erittäin koskettava ja tarpeellinen kirja kaikille niille/meille, jotka ovat joutuneet seuraamaan läheisen ihmisen sairastumista ja kuolemaa. Lisäksi se on hämmästyttävän hyvin kirjoitettu, kun tietää, ettei kirjailijoilla ollut mahdollisuutta odottaa ja ottaa tilanteeseen etäisyyttä.

Tuomiojan tekstiin olen vasta pääsemässä sisälle. Hiemanhan se on kuivakasta, minkä lisäksi silmään pistää sama vika kuin omissa teksteissäni: häiritsevä mutta-lauseiden käyttö. Näkökulma on kuitenkin todella mielenkiintoinen, Suomessa tunnetun Hellan ja hänen täällä paljon tuntemattomamman sisarensa Salmen, vaiheiden seuranta. Historiantutkija en ole, mutta sen verran alaa opiskellut ja myös 1900-luvun alun kulttuurihistoriaan tutustunut, että nautin Tuomiojan otteesta. Mitä siitä, että punaiset siskokset olivat kirjoittajan sukulaisia, hän kyllä osaa olla sekä armoton tutkija että ihmisluonteen kohdalla ymmärtävä kirjailija.

Entäs se työhuoneen kirja- ja lehtipino? Löysin siitä juuri Time-lehden, jonka ostin viikko sitten lentokentältä ja luin nautinnolla pitkäksi venyneellä lennolla. Kyseessä on numero, jossa lehti valitsi Vuoden henkilöksi meidät median käyttäjät eli nykyisin yhä enemmän tuottajat. Valintahan uutisoitiin kiitettävästi sekä meikäläisessä mediassa että monissa blogeissa. Oli kuitenkin ihan eri juttu lukea Timen hyvin tehdyt taustajutut lehdestä; niissä oli todellista lisäarvoa verrattuna pikauutisiin. Mutta nyt lehti joutaa roskiin.

Ehkä palaan loppuun pinoon vielä lähiaikoina. Varsinainen joulunaika loppuu tähän iltaan, mutta hankkimani flunssan takia unelias tyhjäkäynti jatkuu. Peiton alla on hyvä lukea.

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Ennakkosuosikki voitti

Jyrki Nummi sitten päätti antaa Finlandia-palkinnon Kjell Westölle, ennakkosuosikille, kirjastaan Där vi en gång gått - Missä kuljimme kerran. Päätöksessä oli hieman työvoiton makua, olihan Westö neljättä kertaa ehdokkaana. Ja Nummi vastaa puheessaan aika fiksusti meille epäilijöille, joiden mielestä kisassa oli väärät ehdokkaat ja lopputulos.

En ole lukenut kirjoista kuin kaksi, Westön kirjan suomennettuna ja Taina Sampakosken Ikonin, joten en oikeastaan voisi edes arvostella. Silti päätös oli minulle pettymys. Olen lukenut kaikki Westön aiemmat kirjat - osan ruotsiksi, osan suomennettuina - mutta tästä pidin vähiten. Se oli jotenkin väkisin rakennetun oloinen ja siksi raskas. (Tätä Nummi nimittää kirjalliseksi käsityötaidoksi.) En myöskään kiintynyt syvästi yhteenkään henkilöön, mikä yleensä on hyvän kirjan mittari. Mutta miljöönsä Westö kyllä osaa kuvata, mihin moni kriitikko varmaan viittasi mainitessaan Helsingin kirjan päähenkilöksi.

Hesari tarjosi tänään palkinnon selvittyä uusintana keväisen Kjell Westön haastattelun, joka todella herätti odotuksia. Ja ovathan ne teemat siellä, mutta eivät vain tulleet minulle lukijana lihaksi.

Ja kuten sanottu, palkintohan riippuu kovasti syksyn muusta tarjonnasta. En minä Sampakoskellekaan Finlandiaa olisi antanut, vaikka pidin siitä paljonkin. Muista kirjoista ennalta minua kiinnosti vain Petri Tammisen Enon opetukset, johon olisin halunnut ehtiä tarttua miehen omalaatuisen huumorin vuoksi.

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Kaukosäädettyä journalismia

International Herald Tribune kirjoitti 20. marraskuuta ilmiöstä, jonka ei aivan ensimmäiseksi uskottu koskevan journalismia: työn ulkoistamisesta halvan työvoiman maihin. Esimerkit löytyivät pääasiassa englanninkielisestä mediasta, joka voi hyödyntää Intian ja Singaporen kaltaisia halpamaita ympärivuorokautisessa uutisseurannassa.

Esimerkkien lisäksi artikkeli pohjaa World Association of Newspapers -järjestön jo kesällä julkaistuun raporttiin. Sen mukaan sanomalehtibisnes seuraa tarkasti muita tietoaloja etsiessään tapoja säästää kustannuksia.

Ulkoistaminen kiihtyy, kun sanomalehdet etsivät suuria ja pieniä tapoja vähentää kuluja mainostulojen ja levikkien kutistuessa.

Media on aiemmin löytänyt halpatyövoimansa läheltä, freelancereista ja alan ulkopuolisista avustajista. Uutta on se, mitä IHT nimittää kaukosäädinjournalismiksi. Reuters seuraa jo Yhdysvaltain talousuutisia Bangaloresta ja saksankielinen media löytää edullisia tekijöitä Tšekistä. Kokonaisia grafiikkaosastoja on viety Kaukoitään.

Kaukosäädinjournalismi elää maailmanlaajuisen verkon varassa, mutta ei vain tekniikan tai kehittyvien tiedonhakumahdollisuuksien vuoksi. Verkko itsessään on opettanut käyttäjänsä joustaviksi.

New Yorkin ammattijournalistit ovat jo nostaneet metelin, koska eivät usko 14 500 kilometrin päässä syntyvän yhtä hyviä uutisia kuin paikan päällä. Työnantaja kysyy, onko paikallistuntemus viisinkertaisen palkan arvoista, jos suurin osa jutuista nojaa verkkolähteisiin.

Kalliille länsijournalisteille on muitakin vaihtoehtoja kuin Kaukoidän kollegat. Wienissä toimiva Vorarlberger Nachrichten kehuu nojaavansa paikallisuutisissa Burgerforumiin eli 2 500 hengen kansalaisverkostoon, joka avustaa lehteä ilmaiseksi. Suomalaisissa lehdissä käytetään vielä toimittajia jalostamaan yleisövinkit jutuiksi, mutta ilmaisia kuvia julkaistaan jo täyttä päätä.

Outsourcing hits a new class of workers: Journalists

Verkkokalastaja-kolumni on julkaistu Journalistin numerossa 21/2006

perjantaina, lokakuuta 20, 2006

Sieltä ne tulevat


Sieltä ne tulevat
Originally uploaded by InaRuo.
Lounastaukoni lahtelaisessa keskustan pastaravintolassa osui otolliseen aikaan. Keltaliiviset poliisit tulivat mahat täynnä vastaan ravintolan ovella ja siirtyivät vahtimaan EU:n autojen turvallisuutta. Vaikutti siltä, että muutamassa aallossa Lahdenkadun täyttänyt rykelmä ei ollut ihan korkeinta johtoa. Taisivat päämiehet kulkea Vesijärvenkadun kautta satamaan. Mutta poliiseja riitti alemmillekin virkamiehille.

Vakituisesta koirapuistostamme Lahdenkadun varrella oli muuten poistettu metalliset roskapöntöt jo eilen. Ja taas pörrää yläilmoissa. Lahdessa ei varmaan ikinä ole ollut näin turvallista - ainakaan huippuvierailla.

torstaina, lokakuuta 19, 2006

Pörrää, pörrää - ja tanssii


Pörrää, pörrää
Originally uploaded by InaRuo.
Täällä sitä nyt sitten ollaan, koko maailman huomion keskipisteessä, ainakin suomalaisten turvallisuusviranomaisten mielestä. Eikä taatusti ole koskaan ollut näin turvallista, ainakaan jos lasketaan sinisten poliisiasujen määrä. Kopterikin pörräsi eilen keskustan talojemme päällä niin kauan, että se ehti kuvata naapuritalon remonttityömään jokaisen rakennustelineen.

Aamulenkillä sai mukavaa vaihtelua, kun Urheilukeskukseen ei ollut mitään asiaa. Sibeliustalon suuntaan tie oli aamupäivästä vielä auki. Olikin tosi mukava ihastella työteliäitä viranomaisia ja kokoustyöläisiä pystyttämässä aitoja, ajelemassa poliisiveneillä ja autoilla ympäriinsä ja miettimässä, miten päin ne liput nyt sitten pitääkään salkoon nostaa. Ja illansuussa oli melkein jännittävää ajella päin kieltomerkkejä matkalla italian tunnille - vaikka niissä vielä tänään lukikin "tontille ajo sallittu". Huomisaamusta lähtien senkään koulutuspaikan pihalle ei sitten enää pysäköidä, rakennus kun sijaitsee lähes suoralla linjalla Sibeliustalon kokouspaikan ja Messukeskukseen pystytetyn lehdistökeskuksen välissä.

Kaupunginisillä on tänä viikonloppuna muikeat ilmeet, kun kokouskuvissa aina siellä täällä vilahtaa joku nurkka Lahtea. Paikallistuntemusta voi syventää myös uudelta, hyvin tanssipitoiselta musiikkivideolta, joka julkaistiin myös Lahden nettisivulla. On se niin hienoa, vaikkei huomenna pääse kotoaan luultavasti mihinkään, ainakaan autolla. Maallekin pitäisi ajaa kielletyn reitin kautta.

perjantaina, lokakuuta 06, 2006

Toimittajakoulutus juhlabloggaa

Tampereen toimittajakoulutus viettää tänään 80-vuotisjuhlia. Tapahtumaa seuraa blogi, jossa näin iltapäivän aluksi on jo neljä merkintää. Raportoijat ovat journalistiikan sivuaineopiskelijoita.
Päivän avausmerkintä löytää bloggauksesta sekä opetuksellisia että tiedonvälityksellisiä arvoja: "Tiedotusopin lehtori Ari Heinosen mukaan tarkoitus on kokeilla, miten blogin julkaiseminen sopii uutisointiin. Meneillään olevasta tilaisuudesta tehdään prosessiuutisointia yhden päivän ajan. Samalla saadaan kokemusta siitä, mitä blogin kirjoittaminen edellyttää."
"Heinonen kertoo, että aiemmin tapahtuman reaaliaikaista blogiuutisointia on kokeiltu Tampereen yliopistossa vain kerran vastaavanlaisen ryhmän kanssa. Blogi näyttäisi sopivan uutisointiin erityisen hyvin silloin, kun tapahtumasta on raportoimassa useita reporttereita."

perjantaina, syyskuuta 08, 2006

Korjattu linkki

Verkkokalastajassa pohdin tällä kertaa The Observerin listaa www-sivuista, jotka ovat muuttaneet maailmaa. Vaan tietenkin Journalistin verkossa julkaisemassa jutussa on perässä väärä linkki. Oikea artikkeli löytyy täältä.

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Ihmisten pitäisi lopettaa valitus ja...

Olisikohan Lahden tapahtumajärjestäjien eliitti lukenut ajatuksiani kaupungitapahtumista. ESS:n uutisen mukaan ihmisten pitäisi lopettaa valitus ja lähteä mukaan tapahtumiin. Eilisessä radiohaastattelussa keskustelun järjestäjien edustaja Virpi Hurri vielä visioi, että torille pitäisi saada lisää elämää. Eiväthän esimerkiksi Salpausselän kisat ole mitään, jos ne näkyvät ja kuuluvat "vain" mäkimontussa, jonne on peräti kilometrin matka keskustasta. Torille pitää päästä hiihtämään.

perjantaina, elokuuta 11, 2006

Verkkokommentointi jatkuu

Journalistikin on näköjään saanut verkkolehtensä päivitettyä ilmestymispäivänä. Jatkan Verkkokalastajana vielä ainakin tämän vuoden loppuun.

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Pieni mediatapahtuma


Grilli lähti
Originally uploaded by InaRuo.
Joskus sattuu ja tapahtuu ihan ikkunan alla. Tänä kesänä liiankin kanssa, sillä Lahden torilla on järjestetty valitettavan monta ns. kaupunkifestivaalia, joiden perimmäinen tarkoitus tuntuu olevan juottaa ihmiset humalaan, tuottaa mahdollisimman paljon desibelejä naapurien iloksi ja turvata vielä meluisia ja roskaavia jonoja läheiselle grillikioskille. Täytyy tosin myöntää, että kioskin aamuneljän jonot ovat harvemmin rasittaneet yhtä paljon kuin torilla järjestetyt karaokekisat. Mutta silti kioski sai tänä aamuna lähteä, tiedä sitten mistä syystä. Jos olisin grilliruuan ystävä, kauhistuisin kyllä kioskin alta löytynyttä roskavuorta. Rotilla on varmaan ollut mukavat oltavat.

En ole vielä varma, herättikö tämä mediatapahtuma Verkkomaisterin yli puolen vuoden horroksesta. Ajattelin kuitenkin kommentoida pieniä ja vähän suurempia uutisia aina välillä, kun ne sopivasti sattuvat kohdalle.

Loppuviikosta muuten alkaa taas yksi keskustafestivaali, Lahden Jazztori. Se on sieltä siedettävimmästä päästä, sillä osa yleisöstä menee paikalle jopa kuuntelemaan musiikkia. Lisäksi kunnollinen teltta takaa sen, että musiikin tarpeessa pitää ostaa lippu eikä ohjelmisto selviä pelkästään avaamalla ikkuna.

Joo, tiedän olevani niuhottava keskusta-asuja, joka ei sallisi muiden nauttivan sykkivästä kaupunkikeskustasta. Minulla on vain vähän erilainen käsitys siitä, mitä hauskanpito voisi olla (jopa pikkutunneilla), jotta se tuntuisi mukavalta myös seuraavana aamuna. Kolme neljä viikkoa jatkuvaa möykkää, virtsaa, mäyräkoirankuoria, lasinsiruja ja hoippuvia lähimmäisiä omalla etupihalla pilaisi varmaan monen muunkin kesäloman.

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Tekstariterroria

Päätin olla sotkeutumatta presidentinvaalijournalismiin, enkä tee sitä nytkään. Sen sijaan tänään täyttyi mitta yksityisenä kansalaisena, joka joutuu alistumaan ei-toivotulle vaalipropagandalle.

Yksi ja toinenkin etäinen tuttava on kaivanut esiin matkapuhelinnumeroni ja aktivoitunut edistämään oman ehdokkaansa asiaa. Raivostuttavinta on tekstarien "humoristinen" sävy. Jostain kumman syystä en vain ilahdu kehotuksista säästää Arajärvi toiseltakin kuuden vuoden linnatuomiolta.

Toistaiseksi olen saanut tekstareita vain Niinistön kannattajilta, mutta en epäile, etteikö roskapostitusta osattaisi työväenliikkeen toisellakin reunalla. Ehkei ihan kampanjatoimistoissa asti, mutta aktiviteettia tuntuu nyt olevan kentällä riesaksi asti. Hei, eikö teille kukaan ole kertonut, että ns. huumoriviesteillä on myös vihaajansa!

Ihan vain tiedoksi kaikille nykyisille, entisille ja tuleville tuttaville, työtovereille ja ystäville: jokainen kotirauhaani häiritsevä vaalipropagandatekstari pudottaa jatkossa kymmenellä prosenttiyksiköllä mahdollisuuksia saada minua ollenkaan vaalihuoneistoon viikon kuluttua. Todennäköisyysprosentti on tipahtanut jo alle viidenkymmenen.

perjantaina, tammikuuta 13, 2006

Verkkoapajilla Journalistissa

Vuoden alusta uudistunut Journalisti ilmestyy tänään ensimmäistä kertaa - tosin uudistus ei vielä näy verkossa. Lehdessä on useita uusia palstoja ja avustajia. Tästä lähtien joka toisessa numerossa ilmestyvä takasivun Verkkokalastaja on yksi tekosyy sille, että Verkkomaisteri on ollut hiljaa alkuvuoden. Verkon journalistisista ilmiöistä olen edelleen kiinnostunut, mutta puhtia ei ole riittänyt bloginpitoon "oikeiden" töiden ohella.

Verkkomaisteri kuitenkin jatkaa ainakin niin kauan kuin Journalistin verkkoversiossa ei ole kommentointimahdollisuutta, eikä Verkkokalastaja välttämättä heti edes näy verkossa. Tänne saa ehdottaa aiheita ja kommentoida paperilehdessä ilmestyvää palstaa.

Journalistissa on säilynyt myös jotain hyväksi havaittua vanhaa. Yksi on Jakobstads Tidningin kulttuuritoimittajan ja Otis kulturbloggin pitäjän, Henrik Othmanin, kolumni, jossa hän tällä kertaa puuttuu taisteluun blogosfäärin vallasta otsikolla Medborgarjournalistik. Kannattaa lukea.