keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2012

Minustakin tuli elämäkertojen lukija

Joka kerta, kun nykyään tartun elämäkertakirjaan, muistan nuoruuden ihmettelyni. Oma elämä tuntui silloin niin ainutlaatuiselta, ettei olisi tullut mieleenkään lukea keidenkään kuuluisien ihmisten elämästä.

Toinen syy saattoi olla se, että 1970- ja 1980-luvulla oli vielä nykyistä vähemmän tarjolla kirjoja ikäisistäni ihmisistä. Nythän niitä on tarjolla omituisistakin hetken julkkiksista, mutta en minä heistä edelleenkään tahdo lukea. Poikkeuksen jo 1970-luvulla tekivät teokset John Lennonin kaltaisista, tarpeeksi ristiriitaisista idoleista. Mutta että olisin lukenut jostain historiallisesta tai nykyhallitsijasta tai -poliitikosta - se oli mahdoton ajatus. Ja taitaa olla edelleenkin.

Mutta luovat ihmiset, heistä luen nykyään mielelläni. Viimeksi olen lisännyt lukupäiväkirjaani peräti kolme luovan ihmisen henkilökuvaa, kaksi niistä (Armi Ratiaa koskevat) tosin työn puolesta. Mutta nekin luin  kiinnostuksella, koska ne olivat hyvin kirjoitettuja eivätkä kunnioittaneet liikaa kohdettaan.

Helena Ruuskan Marja-Liisa Vartion elämäkerta Kuin linnun kirkaisu oli sekä kaunokirjallinen nautinto että yksi avain Vartion teosten ymmärtämiseen. Erityisen iloinen olen siitä, että luin äskettäin myös Vartion Kaikki naiset näkevät unia -romaanin, joka oli jäänyt aiemmin väliin. Vuoropuhelu paikoitellen absurdin teoksen ja Vartion elämän välillä oli hyvin kiintoisa!

Kaipa se on niin, että oma elämänkokemus saa kiinnostumaan (oma)elämäkerroista yleisemminkin. Olenhan minä ollut perustamassa elämäkertakirjoittamiseen innostavaa verkkopalveluakin. Kunpa hieman useampi kirjoittaja löytäisi sinne pohtimaan omia kokemuksiaan hieman paneutuvammin kuin vaikkapa Facebookissa on mahdollista.

Ja tässä vielä ne kolme viimeksi lukemaani elämäkertaa: 
Helena Ruuska: Kuin linnun kirkaisu. Marja-Liisa Vartion elämäkerta
Tuula Saarikoski: Armi Ratia. Legenda jo eläessään
Marja-Leena Parkkinen - Ristomatti Ratia: Love Armi. Armi Ratian henkilökuva 

tiistaina, kesäkuuta 26, 2012

HBL aina vain vaikeuksissa jakelun kanssa

Tämän päivän Hufvudstadsbladet kirjoittaa työskentelevänsä jakeluongelmien kanssa. Samassa uutisessa kerrotaan, että ilman lehteä jääviä olisi satakunta. Jotenkin en usko lukua noin pieneksi sen perusteella, millaisia puhelinkeskusteluja olen käynyt kaksi kertaa viikon sisään paikallisen Esa Jakeluiden kanssa.

Yhtenä päivänä viime viikolla Lahteen ei ollut tullut yhtään lehteä. Ja tänään jakelupäivystys väitti, ettei meillä näy missään voimassa olevaa tilausta. Toisaalta ystävällinen palveluneuvoja totesi, ettei näy juuri kellään muullakaan, joten hän lähetti meille lehden paikkausjakeluna.

Satun tietämään, että meillä on voimassa oleva tilaus, sillä tartuin lehden tarjoukseen ennen vuodenvaihdetta ja maksoin koko vuoden ennalta ilman alv-korotusta. Tarjouksessa oli myös mahdollisuus tilata jopa kolme vuotta putkeen, mutta siihen en sentään halunnut näinä epävarmoina lehdenkustantamisen aikoina tarttua. Onneksi.

Toivon HBL:lle kaikkea hyvää, mutta kohta alkaa oma mitta olla täysi. Vuodenvaihteessa on viimeistään aika katsoa, mitä kestotilauksellemme tapahtuu.

keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2012

Eikö HBL halua suomenkielisiä lukijoita?

Tilaan Hufvudstadsbladetia Lahteen eli suomenkieliselle paikkakunnalle. Vähintään kerran kuussa joudun soittamaan täkäläiseen Esa Jakelut -palveluun, kun lehti ei aamulla tule. Maakuntalehti Etelä-Suomen Sanomien kanssa samaan konserniin kuuluva jakelufirma kun jakaa täällä käsittääkseni kaikki muutkin aamulehdet.

Usein vika on varmasti ollut tässä päässä, mistä kielii jo lehdenjakajan virhe: tilalle on tarjottu monia muita tabloid-kokoisia lehtiä Itä-Hämeestä Kauppalehteen. Niin luulin olevan tänä aamunakin (Kauppalehti), mutta soitto jakelupäivystykseen kertoi toista.

Aina anteeksipyytävä ja oman pään virheet tunnustava päivystäjä kertoi, että HBL on itse muuttanut jotenkin jakelusysteemiä, minkä jälkeen Lahteen on tullut liian vähän lehtiä. Ensin hän lupasi meille paikkauslehden, mutta joutui sitten soittamaan perään. Yhtään ylimääräistä lehteä ei löytynyt mistään.

Ihmetyttää moinen nuukuus HBL:n päässä. Eikö se halua pitää kiinni suomenkielisen paikkakunnan harvoista lukijoistaan? Onko tämä ovela tapa tiputtaa pois lukijat, joille lähetettävien lehtien jakelu ehkä maksaa hieman enemmän kuin pääkaupunkiseudulle?

Toisaalta ruotsinkielisellä ykköslehdellä on varmasti lukijoita pitkin Suomea, joten kovin hyvä tuo strategia ei ole. Eikä se varmasti ole iso kustannus, jos Lahteen tulee vaikkapa kymmenen ekstralehteä.

tiistaina, kesäkuuta 12, 2012

Kesä täynnä töitä - ja liikuntaa

Selkää kolottaa, hiirikäden olkapää on jumissa. Tiedossa kesä, johon ei todennäköisesti mahdu yhtään lomapäivää, ainakaan keskellä viikkoa. Olen onnellinen, jos edes muutama viikonloppu kuluu muualla kuin koneen ääressä. Mutta olen onnellinen myös siitä, että saan kirjoittaa ison määrän haastavia tekstejä, joiden deadline-päivät osuvat välille juhannuksen aatonaatto - 14.9.

Miksi tällainen tilanne, kun suurin osa suomalaisista suunnittelee lomapäiviään? Siksi, että freelancerin on tehtävä töitä silloin, kun niitä on. Alkuvuodesta minulla oli niukasti toimeksiantoja, joten oli ryhdyttävä tosissaan pohtimaan tulevaisuutta tässä ammatissa. Olin hetkittäin lamaantunut ja erittäin vihainen mediataloille, jotka tarjoavat freelancereille toinen toistaan epäreilumpia sopimuksia. Oma valinta tietysti, kun en allekirjoittanut Sanoma Newsin ja Sanoma Magazinesin sopimuksia, mikä merkitsi aikamoista lovea omaan toimeentuloon. Mutta sitten sisuunnuin.

Tein muutamia mentaalisia ja fyysisiä harjoituksia, joista joistakin olen raportoinut Pro Mustarousku -blogissani tunnisteella muutos. Hain paria työpaikkaa ja jäin viimeisellä kierroksella ulkopuolelle. Jaoin kokemuksia läheisten kollegojen kanssa. Suostuin ehdolle Suomen Freelance-journalistien hallitukseen ja tulin valituksi. Pääsin pohjoismaiseen seminaariin kuuntelemaan sekä synkkiä ennustuksia että selviytymistarinoita freelancerin elämästä.

Aloitin myös jonkinlaisen uuden liikunta-ajattelun. Kokeilin juoksemista, muistin rynnätä kuntosalille joka välissä. Ryhdyin kotiseutupyöräilemään, jotta saisin kerättyä kilometrejä ennen syksyllä odottavaa pyörälomaa. Yritin muistaa jumpata kättä ja käydä kyykyssä aina, kun kirjoittajan oireet kävivät hankaliksi. Autokin hajosi sopivasti, joten nyt hoidan kaikki alle 10 kilometrin asioimiset pyörällä.

Ja kas, loppukeväästä alkoivat yksittäiset jutut mennä kaupaksi sinne ja tänne. Viime viikolla sain yhden ison tilauksen, eilen toisen. Oma sinnikkyys alkoi kantaa hedelmää, ja rehellisyyden nimissä myös lehtitalojen kesälomat alkoivat vaikuttaa. Jonkun täytyy tehdä hommia myös loma-aikaan.

Tänä aamuna havahduin siihen, että nyt on ihan pakko tehdä koneelle exel-taulukko, johon merkitsen kaikki haastattelut ja deadlinet. Alkaa näyttää vahvasti siltä, että kesä on nyt täyteen buukattu.

Hyvässä työtilanteessa aion pitää kiinni kahdesta tärkeästä asiasta: liikunnasta ja kohtuudesta. Lähden ulos luontoon ja liikkumaan aina, kun siihen on tilaisuus, muistan jumpata ja venytellä. Nukun päiväunet, jos en muuten jaksa.

Kohtuus on vaikeampi asia, sillä se vaatii välillä silmien sulkemista kotitöiltä ja perheenjäsenten vaatimuksilta. Yhtä hankalaa on sanoa ei asiakkaille siinä vaiheessa, kun exel-taulukko näyttää täydeltä. Se pitää vain tehdä, jos haluan pitää huolta työn laadusta ja omasta kunnostani.

Syksyllä, parhaaseen sienestysaikaan, häämöttää minun lomani. Sitä ennen pitää vielä varmistaa, että töitä on odottamassa myös sen jälkeen. Nyt töihin siitä!

perjantaina, kesäkuuta 01, 2012

Ei mikään turha seminaari


Kun on mukana alansa koulutustapahtumassa noin tusinatta kertaa, sisällöiltä ei odota kauheasti uutta Onneksi norjalaiset ottivat heti luulot pois. Freelancereiden pohjoismainen seminaari Hurdalsjøenissä lähti käyntiin kahdella vahvalla esityksellä.

NRKbetan eli Norjan yleisradioyhtiön uuden median osaston Eirik Solheim lennätti salissa pienoishelikopteria, jonka live-kuvaa saimme samalla seurata valkokankaalta. Kysymys ei ollut ihan pelkästä tempusta, sillä samantyyppistä liikkuvaa kuvaa saamme seurata vaikkapa pyöräkilpailuista - niissä kamera on kiinnitetty kypärään tai pyörän runkoon.

Solheim kertoi myös suursuosion saaneesta Hurtigruten live-realitystä, joka poiki valtaisat määrät yleisön luovaa toimintaa sosiaalisessa mediassa ja muualla verkossa. Yli viisi vuorokautta kestänyt live-lähetys oli riski, joka kannatti ottaa.

Päivän toinen luennoitsija, Al Jazeera Englishin toimittaja Yasmine Ryan, antoi eväitä ymmärtää työskentelyä arabikevään tapahtumapaikoilla, kuten Tunisiassa.

Pahimmin henki salpautui, kun hän näytti meille otteen dokumentista Shout in the dark. Siinä Bahrainissa ainoana työskentelevä journalisti kertoo, miten rauhalliset mielenosoitukset murskataan raa'asti.

Nordic Freelance Journalist -ryhmä Facebookissa seuraa seminaaria reaaliajassa.

Kuvassa norjalaisten puheenjohtaja Jørn Wad valaa taisteluhenkeä pohjoismaisiin kollegoihin.