Minustakin tuli elämäkertojen lukija

Joka kerta, kun nykyään tartun elämäkertakirjaan, muistan nuoruuden ihmettelyni. Oma elämä tuntui silloin niin ainutlaatuiselta, ettei olisi tullut mieleenkään lukea keidenkään kuuluisien ihmisten elämästä.

Toinen syy saattoi olla se, että 1970- ja 1980-luvulla oli vielä nykyistä vähemmän tarjolla kirjoja ikäisistäni ihmisistä. Nythän niitä on tarjolla omituisistakin hetken julkkiksista, mutta en minä heistä edelleenkään tahdo lukea. Poikkeuksen jo 1970-luvulla tekivät teokset John Lennonin kaltaisista, tarpeeksi ristiriitaisista idoleista. Mutta että olisin lukenut jostain historiallisesta tai nykyhallitsijasta tai -poliitikosta - se oli mahdoton ajatus. Ja taitaa olla edelleenkin.

Mutta luovat ihmiset, heistä luen nykyään mielelläni. Viimeksi olen lisännyt lukupäiväkirjaani peräti kolme luovan ihmisen henkilökuvaa, kaksi niistä (Armi Ratiaa koskevat) tosin työn puolesta. Mutta nekin luin  kiinnostuksella, koska ne olivat hyvin kirjoitettuja eivätkä kunnioittaneet liikaa kohdettaan.

Helena Ruuskan Marja-Liisa Vartion elämäkerta Kuin linnun kirkaisu oli sekä kaunokirjallinen nautinto että yksi avain Vartion teosten ymmärtämiseen. Erityisen iloinen olen siitä, että luin äskettäin myös Vartion Kaikki naiset näkevät unia -romaanin, joka oli jäänyt aiemmin väliin. Vuoropuhelu paikoitellen absurdin teoksen ja Vartion elämän välillä oli hyvin kiintoisa!

Kaipa se on niin, että oma elämänkokemus saa kiinnostumaan (oma)elämäkerroista yleisemminkin. Olenhan minä ollut perustamassa elämäkertakirjoittamiseen innostavaa verkkopalveluakin. Kunpa hieman useampi kirjoittaja löytäisi sinne pohtimaan omia kokemuksiaan hieman paneutuvammin kuin vaikkapa Facebookissa on mahdollista.

Ja tässä vielä ne kolme viimeksi lukemaani elämäkertaa: 
Helena Ruuska: Kuin linnun kirkaisu. Marja-Liisa Vartion elämäkerta
Tuula Saarikoski: Armi Ratia. Legenda jo eläessään
Marja-Leena Parkkinen - Ristomatti Ratia: Love Armi. Armi Ratian henkilökuva