Luhta, Asko ja arjen estetiikka

Tuli piipahdettua Lahden historiallisessa museossa sunnuntaikävelyn päätteeksi. Olin jo aiemmin nähnyt Luhdan 100-vuotisjuhlanäyttelyn L - linjat leikkaa, joka onkin aivan mainio retki myös joukkotiedotuksen ja mainonnan historiaan. Jo varhain Luhtasen eri polvet ovat ymmärtäneet julkkisten merkityksen vaatteiden markkinoinnissa. 1980-luku oli varsinaista kulta-aikaa, vaikka aivan kamaliltahan Keke Rosberg, Matti Nykänen ja Don Johnson vetimissään nyt näyttävät. Ja 1978 hiihdon MM-kisat olivat ne, joiden perusteella Lahti kuulemma muuttui monessa talviurheilumaassa muotoon Luhta; sen verran hyvin sponsori vaatteissa näkyi. Mutta näyttelyssä niitä kauniita linjoja ja leikkauksia, joiden tyyliä katsellessa voi vain huokailla.

Varsinainen syy tämän päivän visiittiin oli toisen merkittävän lahtelaisen teollisuusyrityksen, Askon, tuotantoa käsittelevä Kauniita, kestäviä, huokeita -näyttely. Lahden historiallinen museo sai äskettäin lahjoituksena Asko-huonekalutehtaan museokokoelman. Ensimmäisessä kolmesta näyttelystä esittelee yrityksen alkuvuosikymmeniä kuvitteellisten messuosastojen kautta.

Minulle Asko on henkilökohtaisesti tärkeä, sillä juuri sen vuoksi luultavasti asun Lahdessa. Isäni Pertti Salmi toi nuoren perheensä kaupunkiin 1960 mennessään Askolle huonekalujen suunnittelijaksi - tosin Askon suunnittelijaluettelosta nimeä ei löydy. Luettelon perässä onkin ilmoitus, että se on puutteellinen. Sen tiedän, että isäni työsuhde jäi lyhytaikaiseksi, sillä 1960-luvulla oli houkuttelevaa jäädä vapaaksi suunnittelijaksi, olihan kaupungissa kymmeniä muitakin huonekalutehtaita vielä pari vuosikymmentä sen jälkeenkin (Askon tytäryhtiön Upon muovihuonekaluista kertovassa artikkelissa on yksi viittaus isääni ja hänen hyllyään markkinoiva kuva, jossa muuten istun vasemmalla nuorena tyttönä valokuvamallina, oikealla nuorempi sisareni). Isotätini Annikki Tapiovaaran nimi löytyy luettelostakin ja kummisetäni Ilmari Tapiovaaran tuotanto on myös näyttelyssä laajasti esillä - ja aivan syystä. Itsekin ilahduin, kun onnistuin hankkimaan Imman keittiöntuoleja äskettäin kirpputorilta. Hyvä niissä on istua ja kiva silmiään lepuuttaa.

Luhta ja Asko eivät tietenkään ole vain lahtelaisia ilmiöitä, vaan kumpikin yrityksistä on muokannut suomalaista arjen estetiikkaa pitkään ja laajasti. Molemmilla on ollut myös kansainvälisesti suuruuden aikansa. Käykää muutkin kurkistamassa, mitkä räteistä ja mööpeleistä tuntuvat tutuilta, mitkä kestäviltä tai hupaisilta nykypäivän ihmisen silmissä.

Valokuvatorstai: vastakohdat

Oheiset öljytankkerit on kuvattu viime syyskuussa Koiviston eli Primorskin Penttilän rannassa, josta Primorskin öljysatama sijaitsee vasemmalla niemen takana. On siinä vastakohtaa suomalaisten muistelemille hiekkarannoille. Toivomus olisi, ettei yksikään tankkereista ajaisi karille ja sylkisi sisältöään mereen ja rannoille, sen paremmin Suomen kuin Venäjän puolella.

Klassikot veressä

Klassikot ovat meillä veressä, vakuutti taiteilijaprofessori, ohjaaja Kaisa Korhonen tänään Niskavuoren nuoren emännän infossa Lahden kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Kyseessähän on näytelmä, jota on pidetty Suomen parhaana kautta aikojen. Hella Wuolijoki näki virolaissyntyisenä meistä suomalaisista jotain hyvin oleellista, Korhosen mukaan mm. ankaruuden ja uutteruuden, mutta myös totisen naurettavuuden. Infossa nähdyn pätkän perusteella tulossa on vahvojen naisten näytelmä, jossa Juhani toimii kuin nykyajan uraohjukset: raha, asema ja rakkaus pitää saada heti. "Mutta kun kaikkea ei saa, pitää jättää se rakkaus. Se ei tuota mitään", Korhonen luonnehtii.

Luin pari viikkoa sitten loppuun Erkki Tuomiojan elämäkerran Häivähdys punaista isoäidistään Hellasta sekä tämän sisaresta Salmesta. Elämäkerran perusteella Hella taisikin kuvata Juhanissa itseään, jolla oli aina menossa joku liiketoimi, poliittinen juonittelu tai lemmensuhde. Tämänkin on varmasti joku tutkija jo sanonut, mutta vielä hauskempi on oivaltaa asia ihan itse.

Joku keksi kysyä infossa, onko näytelmän ensi-ilta osutettu tahallaan eduskuntavaalien alle, onhan Juhani Niskavuoren valtiopäivämiehen roolilla merkittävä osuus näytelmän käänteissä. Sattumahan asia oli, mutta mielleyhtymä kertoi kuitenkin ohjaajan mielestä klassikon voimasta: 1880-luvulle ajoittuva, 1940 kirjoitettu teos on ajankohtainen taas kerran. Pääasia on kertoa ihmisistä, ei poliittisista järjestelmistä.

Niskavuoret moneen kertaan nähneenä ja lukeneena haluan uskoa tähänkin esitykseen, vaikka karsisinkin odotuksista markkinointipuheen osan. Suvi-Sini Peltolan Loviisa, Tapani Kalliomäen Juhani ja muutama muu keskeinen henkilö vaikuttivat jo viikko ennen ensi-iltaa ihan aidoilta ihmisiltä.

Pakolliset vaalisivut

Vielä viime presidentinvaalien aikaan riitti uutiseksi, kun jokin tiedotusväline sai auki vaalikoneen tai –blogin. Meneillään olevan eduskuntavaalitaiston aikaan ne ovat samanlaista perustarjontaa kuin uutiset, kolumnit ja kommentit.

Nyt medialla pitää olla vähintään vaalisivut. Valtakunnalliset välineet satsaavat, mutta miten selviävät maakuntalehdet, joiden verkkosisällöt usein tyssäävät vähiin tekijöihin ja ylläpitäjiin?

Yksi ratkaisu on yhteistyö, johon vaalikoneen rakentelussa ovat luottaneet Etelä-Saimaa, Kymen Sanomat, Kouvolan Sanomat ja Uutisvuoksi. Sama vaalisivujen pohja puolestaan löytyy ainakin Keskisuomalaisesta, Kalevasta ja Savon Sanomista.

Yhteisen sivuston uutiset ovat enimmäkseen STT:ltä. Neljä puoluejohtajaa pitää blogia. Vaalikone sentään on vain vaalipiiriä koskeva - testasin.

Aamulehden vaaliextrassa on jo enemmän omaa materiaalia uutisineen ja Matti Pitkon pakinoineen, jotka voi myös kuunnella. Oma vaalikiertue alkaa tuottaa uutisia.

Jatkoin netissä maakuntalehtimatkaa ja tunsin lievää sääliä niitä kohtaan, joilla ei vielä helmikuun alussa ollut omaa vaalisivustoa. Kai lukijatkin jo osaavat niitä vaatia? Vai onko teemaan jo täysin kyllästytty?

Etelä-Suomen Sanomien keskustelussa toive vaaliteemasta ei näkynyt otsikoissa mitenkään. Läheltä liippasi vain vaalien takia siirtyvä Lahden kaupunginjohtajavalinta.

On varmasti fiksumpaa tehdä normaalit vaalijutut kunnolla kuin rakentaa verkkoon keinotekoisia visailuja ja koneita. Erityisen älykästä on jättää perustamatta vaaliblogi, jos sille ei löydy karismaattista, keskustelevaa ja ehtivää kirjoittajaa.

Mutta eikö ne vaalijutut voisi silti heti vaalitaistelun alettua kerätä saman bannerin alle? On maakuntalehtien nettisivuilla tyhmempiäkin kokonaisuuksia, resurssipulasta huolimatta.

Ina Ruokolainen

Kirjoitus on ilmestynyt 9.2.2007 Journalisti-lehdessä.
Kirjoittamisen jälkeen tilanne on jo ehtinyt elää: esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomat sai viikolla auki vaalisivunsa, joka vaalikoneineen toimii samalla pohjalla kuin mm. Keskisuomalainen. Puoluejohtajien blogien määrä on myös kasvanut seitsemään.

Valokuvatorstai: kengät

Valokuvatorstai: kengät
Originally uploaded by InaRuo.

Nämä huopatossut tulivat vastaan viime kesän kuumilla, kun vierailimme Orimattilassa Villa Roosan tekstiilitaidenäyttelyssä vanhassa huopatossutehtaassa. Olisin ostanut parin, mutta jäljellä oli enää pieniä kokoja. Näillä pakkasilla olisivat kauniit violetit huopikkaat enemmän kuin tarpeen!

Salarakkaita runoja

Pakkohan tätä on mainostaa, ihan viran puolesta. Lahden Runomaraton siis järjestää 13. runokilpailun, jonka aihetta ei oikein voitu ohittaa, kun se oli hallituksessa kerran ääneen lausuttu: salarakas. Sen verran moneen suuntaan ideat alkoivat lennellä, että tuskin tarvitsee pelätä kilpailuun tulevien runojen sisältävän pelkästään ex-Sussujen paljastuksia.

Itse asiassa runokilpailun tuomariston puheenjohtaja, runoilija Vilja-Tuulia Huotarinenkin kehottaa: "Jätetään lööppien salarakkaat rauhaan, ja tutustutaan niihin ikiomiin sydänkäpyihin. Voin kertoa salaisuuden: ei niidenkään tarvitse olla ihkaeläviä, vaan ne voivat olla kirjoittajaminän kainaloisia, jotka syntyvät vain runoon."

Jos jotakuta runottaa, osallistumisohjeet ja lisäinspiraatiota pohdintaan saa Lahden Runomaratonin sivustolta.

Valokuvatorstai: Sattuma ikkunan alla

Sattuma ikkunan alla
Originally uploaded by InaRuo.

Bloggasin tästä tapahtumasta jo kesällä, kun sattumalta olin katsonut ulos ikkunasta. Parempi valokuva ja selostus nähtävissä täällä.
Ja tällä kommentilla siis osallistun valokuvatorstain tämän viikon haasteeseen.