Klassikot veressä

Klassikot ovat meillä veressä, vakuutti taiteilijaprofessori, ohjaaja Kaisa Korhonen tänään Niskavuoren nuoren emännän infossa Lahden kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Kyseessähän on näytelmä, jota on pidetty Suomen parhaana kautta aikojen. Hella Wuolijoki näki virolaissyntyisenä meistä suomalaisista jotain hyvin oleellista, Korhosen mukaan mm. ankaruuden ja uutteruuden, mutta myös totisen naurettavuuden. Infossa nähdyn pätkän perusteella tulossa on vahvojen naisten näytelmä, jossa Juhani toimii kuin nykyajan uraohjukset: raha, asema ja rakkaus pitää saada heti. "Mutta kun kaikkea ei saa, pitää jättää se rakkaus. Se ei tuota mitään", Korhonen luonnehtii.

Luin pari viikkoa sitten loppuun Erkki Tuomiojan elämäkerran Häivähdys punaista isoäidistään Hellasta sekä tämän sisaresta Salmesta. Elämäkerran perusteella Hella taisikin kuvata Juhanissa itseään, jolla oli aina menossa joku liiketoimi, poliittinen juonittelu tai lemmensuhde. Tämänkin on varmasti joku tutkija jo sanonut, mutta vielä hauskempi on oivaltaa asia ihan itse.

Joku keksi kysyä infossa, onko näytelmän ensi-ilta osutettu tahallaan eduskuntavaalien alle, onhan Juhani Niskavuoren valtiopäivämiehen roolilla merkittävä osuus näytelmän käänteissä. Sattumahan asia oli, mutta mielleyhtymä kertoi kuitenkin ohjaajan mielestä klassikon voimasta: 1880-luvulle ajoittuva, 1940 kirjoitettu teos on ajankohtainen taas kerran. Pääasia on kertoa ihmisistä, ei poliittisista järjestelmistä.

Niskavuoret moneen kertaan nähneenä ja lukeneena haluan uskoa tähänkin esitykseen, vaikka karsisinkin odotuksista markkinointipuheen osan. Suvi-Sini Peltolan Loviisa, Tapani Kalliomäen Juhani ja muutama muu keskeinen henkilö vaikuttivat jo viikko ennen ensi-iltaa ihan aidoilta ihmisiltä.