Kirjailija Timo Sandberg on löytänyt historiallisesta Lahdesta itselleen sopivan rikospaikan. Häränsilmässä hän jatkaa nuoren teollisuuskaupungin ja sen ihmisten tarkkailua siitä, mihin Vuoden johtolanka -palkinnon 2014 saanut Mustamäki lopetti.
1920-luvun lopun Lahdessa kärsitään edelleen
sisällissodan epäluuloista ja turvattomuudesta, jota kieltolaki vielä kiristää.
Kun teoksen alussa murhataan kaksi poliisia, syitä etsitään sekä poliittisista
taustoista että pirturikollisuudesta.
Kirjan nimi Häränsilmä tulee suppalammesta,
joka sijaitsee aivan nykyisen Lahden keskustan reunalla, silloisen Hollolan puolella.
Viinamäen miehet kokoontuvat lammelle lain ulottumattomiin.
Jo Mustamäestä tuttu etsiväkonstaapeli Otso
Kekki määrätään tutkimaan murhia. Hänet jopa lähetetään Helsinkiin opiskelemaan
uusia tutkintamenetelmiä kuten sormenjälkien ottoa.
Uusi aika on muutenkin alkanut. Saksalaiset
insinöörit ilmestyvät kaupunkiin rakennuttamaan ”sähkökirkkoa” eli
radiomastoja. Yläilmoista saa töitä moni työmies, joka ei pääse
metallitehtaisiin valtakunnallisen työsulun vuoksi.
Yksi heistä on nuori Ismo Torni, jonka perheen
avulla kirjailija kuvaa monisyisesti muuttuvaa yhteiskuntaa. Työmies osallistuu
rohkeasti nousevan ammattiyhdistysliikkeen toimintaan, vaikka sisar Tyyne on
ammuttu punaisena ja isä Augusti hukuttaa rangaistussiirtolakokemuksiaan
pirtuun.
Äiti Hilda saunottaa ihmisiä säätyyn katsomatta
ja pikkusisko Eliisa käy auttamassa kievarissa ja lukemassa itsemurhayrityksen
vammauttamalle naapurin pojalle.
Henkilögalleria on turhankin laaja ja pohjaa
osin oikeisiin historiallisiin hahmoihin.
Persoonallinen paskakuski Jepulis-Penjami lienee pakollinen osa
historiallista Lahtea, mutta osa hänen tempauksistaan hyppää ulos kirjan muusta
tyylilajista. Toisaalta mies edustaa hyvin vanhaan takertuvaa uuden pelkoa.
Kekki elää vahvasti näiden tavallisten
lahtelaisten elämää Reunanpalstalla, jossa asuu myös hänen venäläinen
rakastettunsa Vera. Suhde herättää epäluuloja ja joutuu koetukselle, kun
kaupunkiin tulee sirkuksen mukana osa naisen menneisyyttä.
Kekin tutkimusten myötä kirjailija kuvaa
kiinnostavasti kasvavaa ja kipuilevaa Lahtea.
Markkinoilla tapellaan ja kadut ovat kurassa, mutta arki paranee, kun
luteiden valtaama puusänky korvataan kaupungissa valmistetulla rautaisella.
Ajoittain lukija pohtii, kuka kirjassa on päähenkilö;
Kekki, Ismo vai nuori Lahti. Juoni etenee uskottavasti ja jättää lopussa
jatko-osan siemenen itämään. Kartta auttaisi muita kuin vanhoja lahtelaisia
hahmottamaan paikkoja.
Ina Ruokolainen
Timo Sandberg
Häränsilmä
Karisto 2015, 349 s.
Kirja-arvio on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 16.2.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti