20 vuotta freenä ja vielä hengissä

Tänään juhlin freelancerin urani 20-vuotispäivää kirjoittamalla luentoa sosiaalisesta mediasta. Hyvä tapa, sillä some on yksi niistä asioista, joihin olen freenä tutustunut varhain ja ainakin joiltan nurkiltaan myös varsin perusteellisesti.

Lähdin Helsingin Sanomien Lahden aluetoimituksesta vapaaksi toimittajaksi 1.4.1994, keskellä pahaa lamaa. Olin tuolloin ollut talossa reilut kymmenen vuotta toimittajana ja sitä ennen jo pari vuotta toimittajakoululaisena. Yksi viimeisimmistä tehtävistäni aluetoimittajana oli seurata panttivanki Ilpo Larhan vankilapakoa ja panttivankidraamaa Lahden Kiveriössä. Niiden päivien jälkeen oli todella helpottavaa todeta, että uutistoimittajan ura oli nyt siinä. No, tein kyllä vielä joitain sijaisuuksia toiselle isolle talolle, STT:lle, 1990-luvun loppuvuosina.

1994 moni kollega ja ulkopuolinenkin pudisteli päätään, kun kuuli minun lähtevän vapaaehtoisesti. Kuka sitä nyt kotoaan lähtisi, totesi päätoimittajakin. Itse asiassa ratkaisu oli todella hyvä, koska olin etujoukoissa rakentamassa vapaan toimittajan verkostoa silloin, kun alalla ei vielä ollut ruuhkaa. Ehdin tehdä töitä freenä reilut kymmenen vuotta ennen kuin alkoi uudelleen rytistä.

Viime vuodet ovat olleet sitä kuuluisaa mediamyllerrystä, jonka keskellä on vaikea nähdä, mikä on omia ja mikä alan vaikeuksia. Olen minäkin kokenut pari todella huonoa vuotta, mutta nyt on taas töitä melkein ruuhkaksi asti. En valita vaan teen pois.

Kiitän ammattitaidostani toisaalta vuosikymmenten rutiinia ja toisaalta intoani uudistua. Olen kouluttautunut freevuosien aikana kolme kertaa oikein kunnolla: 1990-luvun lopussa tein cumuun asti kirjoittajaohjelman eli vapaan kirjoittamisen opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa, 2004 sain valmiiksi verkkoviestinnän maisteritutkinnon ja 2011 osallistuin kuuden viikon pohjoismaiselle journalistikurssille Tanskassa. Pienempiin koulutuksiin olen osallistunut kymmeniä kertoja. Lisäksi olen opiskellut kieliä - ranskaa, saksaa, tanskaa ja italiaa - lähes koko ajan työn ohessa.

Siitäkin oppii, kun koostaa luentoja muiden kuunneltavaksi. Siispä palaan työn ääreen. Sitä ennen onnittelen vielä kaikkia kollegoja, jotka onnistuvat tekemään mielekästä journalistista työtä ja vieläpä pysymään leivässä.