Kirjamessuilta raportoinut Helsingin Sanomien kulttuuriblogi on iso pettymys, minkä joku lukijoista taisi sanoa ihan ensimmäisten postausten kommenteissakin. Merkinnät tuntuvat olevan vain niitä pieniä ja kiireessä kyhättyjä uutisia, jotka eivät lehteen mahdu, mutta eivät tarjoa myöskään mitään uusia oivalluksia.
Blogissa näkyy ja tuntuu se, että seuraavan päivän lehti on päätuote, johon säästetään parhaat haastattelut, näkökulmat ja kuvat. Erittäin ymmärrettävää, jos toimittajat on lähetetty messuille sillä toimeksiannolla, että blogi on oheistuote. En minäkään kirjoita omaan blogiini parhaita paloja (tai välttämättä mitään aihepiiriin liittyvää), jos työn tilaaja maksaa minulle lehtijutusta.
Mutta kun Hesari kerran satsaa blogeihin nyt mediana ihan Kuukausiliitteen kansijuttua myöten, niin miksei hommaa hoidettu kunnolla. Siis päästetty vaikkapa yleisöä kunnolla ääneen (=itse kirjoittamaan) tai teetetty päiväkirjamerkintöjä Päivä lehtimiehenä -luokilla. Vai onko heistäkin hienompaa julkaista tuotoksensa lehdessä?.
Tarkemmin lukien täytyy myöntää, että Kaisa Hakkaraisen muutamassa perjantain eli 28:nnen päivän merkinnässä on ideaa. Hän pohtii esimerkiksi kirjastojen asemaa sivistyksen välittäjinä ja medialukutaitoa. Etenkin ensimmäisen näkökulman esiin nostaminen SanomaWSOY:n reippaasti sponssaamassa myyntitapahtumassa on jopa lievästi rohkea veto. Mutta kovin kiireisiä raapaisuja ovat nämäkin, siis töissä olleen toimittajan kirjoittamiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti