Viisi naista on kerääntynyt sairaan miehen ympärille ateljeeasuntoon New Yorkissa kesällä 1991. Naiset ovat taiteilija-Alikin vaimo Nina, rakastajatar Valentina, entinen rakastettu Irina, tämän tytär T-shirt sekä venäjää opiskeleva italialainen Gioika.
Kohta asunnossa nähdään myös parantajaeukko, pari lääkäriä,
ortodoksinen pappi ja juutalainen rabbi, vuokraisäntä ja useita muita ihmisiä,
joiden elämässä Alik on ollut tärkeä. Kauhean helteen keskellä jokainen yrittää
helpottaa kuolevan miehen ja omaa vointiaan.
Nämä erilaiset ihmiset eivät ehkä koskaan olisi edes
tavanneet toisiaan suuressa liittovaltiossa, joka on hajoamassa. Oma kieli ja
uskonto kuitenkin korostuvat, kun vihattua ja rakastettua synnyinmaata
katsotaan kaukaa.
Teos on ensimmäisestä sivusta lähtien hyvin aistillinen. Taulut
seinillä kertovat Alikin voiman ja varallisuuden päivistä lännessä, märät
pyyhkeet suihkuhuoneessa nihkeästä odotuksesta, johon kaikki on pysähtynyt.
Hiki ja poppaeukon yrtit haisevat. Suuririntainen Valentina
pesee ja hoitaa rakastaan hellästi.
Hitaasti etenevän kuoleman ja ihmisten kohtaamisten keskellä
odottajat käyvät läpi omaa menneisyyttään.
Kuolemansa hyväksyvän Alikin mieli on vielä kirkas, kun
lähes kaikki lihakset ovat jo lamaantuneet. Hän ei haluaisi turvata uskontoon,
mutta suostuu vaimonsa vuoksi hengellisiin keskusteluihin ja kasteeseen.
Nina sen sijaan sumentaa mieltään ja kauhuaan kuoleman
edessä vodkan ja appelsiinimehun seoksella, jota hän juo aamusta iltaan.
Juristina menestyneellä Irinalla on omat syynsä olla
ulkoisesti kova ja kuitenkin rahoittaa Alikia seurapiireineen. Sulkeutunut
T-shirt löytää viime hetkellä Alikista ainoan aikuisen, jonka kanssa voi puhua.
Kuoleman ääreen kokoontuminen on yksi kirjallisuuden isoista
aiheista. Ulitskajan tyyli on runsas ja rehevä tavalla, joka ei epäröi tai
pelkää. Tilanteet ovat välillä koomisia ja jälkeen jäävät raadollisia, mutta kuolemansa
hyväksyvästä ihmisestä ei tehdä pilkkaa.
1943 syntyneellä Ljudmila Ulitskajalla on perspektiiviä
kuvata Neuvostoliittoa, Venäjää ja niiden kansoja erilaisissa murroskohdissa.
Juutalainen kirjailija ehti opiskella Moskovassa geneetikoksi ja saada myös
potkut yliopistovirasta kielletyn kirjallisuuden levittämisen vuoksi.
Siltala-kustantamo julkaisi suomeksi pari vuotta sitten kirjailijalta
teoksen Naisten valheet, jossa moskovalainen tutkija Ženja kuuntelee
1980- ja 1990-lukujen vaihteessa mitä mielikuvituksellisimpia juttuja, joita
eri puolelta Venäjää tulevat naiset hänelle kertovat.
Iloiset hautajaiset ilmestyi ensi kerran suomeksi jo 2002
Tammen kustantamana. Ilmeisesti lukijat ovat löytäneet Ulitskajan ja
rohkaisseet Siltalan ottamaan sen omaan ohjelmaansa. Hieno juttu.
Ina Ruokolainen
Kirjat
Ljudmila Ulitskaja
Iloiset hautajaiset
Suom. Elina Kahla. Siltala 2013, 183 s.
Arvostelu on ilmestynyt 19.2.2013 Savon Sanomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti