Minulle käynnit isovanhempieni kotiseuduilla itärajan takana eivät aiheuta suurta surua tai menetyksen tunteita, korkeintaan "kursiivista melankoliaa".Ylhäällä Koiviston kirkon ovi syksyllä 2006, alhaalla Viipurin taidemuseon ja -koulun kaarikäytävä keväällä 2007. Kirkko on nykyään jonkinlaisena kokoontumistilana, jossa on päädyssä pieni museo. Taidemuseossa toimii ainakin jotain lasten taidetoimintaan viittaavaa.
Koiviston kirkon suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck, Viipurin taidemuseon ja taidekoulun rakennukset sisältävän kompleksin Viipurin kaupunginarkkitehti Uno Ullberg.
Valokuvatorstain tämän viikon haaste toteaa: "On 0lemassa kursiivinen melankolia".
2 kommenttia:
Tuo ovi on ainakin apean näköinen.
"Viipurin taidemuseon ja taidekoulun rakennukset sisältävän kompleksin Viipurin kaupunginarkkitehti Uno Ullberg."
Siellä muitakin upeita Ullbergin töitä.
Taidemuseo oli viimekesän reisuullamme kiinni, emme päässeet sisälle, mutta rakennus on eräs Suomen arkkitehtuurin helmiä. Surullinen näkyhän se totta tosiaankin nykysin on.
Lähetä kommentti