Viime kesänä elämämme häiriintyi vain ajoittain naapuritalon remontista, josta oheinen, vähän idyllinenkin, kuva. Tänä keväänä keskustan talomme on lähes saarroksissa paljon isompien työmaiden keskellä, ja meteli ja tärinä ovat sen mukaisia. Kaikkein eniten pelottaa ensi vuodelle suunniteltu putkiremontti (välttämätön) sekä joidenkin talomme asukkaiden into myydä rahasyistä osa tontistamme rakennusliikkeelle (vastustan ehtottomasti) uuden kerrostalon rakentamista varten. Kaiken lisäksi kaupunkikin vielä suunnittelee vastapäiselle torille parkkiluolaa! Siinä oltaisiinkin vedettömässä talossa uudisrakennuskuoppien reunalla. Huh!Valokuvatorstain kone-aihe inspiroi tähän pohdintaan.
1 kommentti:
Aika karmeita uhkakuvia, InaR.
Tämä kuvasi sen sijaan on suorastaan idyllinen.
Lähetä kommentti