Kaksi tahoillaan sidottua aikuista päätyy samalla Volgan
kulttuurimatkalla sänkyyn. Kuuliaisesti pari eroaa matkan jälkeen, mutta
intohimoa ja rakkautta on liikaa. Kaksi perhettä menee rikki, Anna ja Asko
alkavat rakentaa uutta suhdetta painolastiensa kanssa.
Raija-Sinikka Rantalan Miekkatanssi tuntuu aluksi kuvaavan
tuiki tavallista parisuhdepeliä. Näkökulma on Annan, jolla on lisäksi huolia
kuolevan äitinsä ja uutta miestä vastaan kapinoivan poikansa kanssa.
Työpaikallakin tapahtuu isoja muutoksia, mutta niitä Anna
pakenee ensin virkavapaalle, sitten etätöihin ja lopulta freelanceriksi.
Uuden parin yhteiset hetket ovat ensin puuhakkaita ja
rakentavia. Asko on Annan silmissä lämmin ja läpikotaisin aikuinen. Sekin vielä
yllättää iloisesti, kun mies ilmestyy yöllä humalassa eteiseen kädessään
samuraimiekka ja syli täynnä onnenoksia. Hän on voittanut rahapelissä.
Vähitellen niin Annalle kuin lukijalle alkaa valjeta, että
ihanien spontaanien eleiden takana on isoja ongelmia. Rahaa ja tavaroita alkaa
hävitä, luottamus rakoilla. Mies ei käsitä epäilyjä, nainen ei halua uskoa.
”Suuri rakkaus, joka oli osunut kohdalle aikuisiällä, ei
ollut enää selvitystilassa, se oli raunio. – Minän käsitys miehestä oli pantava
puntariin. Narsistinen hybris, ryyppy poikineen murheeseen, tarve
suureellisuuteen ja väljäkätinen rahankäyttö…”
Romaanissa tapahtuu rikos, johon johtava tapahtumaketju
aukeaa pienten vihjeiden, päätekstin lomassa kulkevien takaumien ja
poliisiraporttien kautta. Enempää ei ole syytä paljastaa.
Rantala kirjoittaa tehokasta tekstiä teatteriammattilaisen
taidolla. Hän luottaa lukijan kykyyn nähdä, haistaa ja tuntea asioita
pienistäkin vihjeistä, jotka näytelmässä ilmaistaisiin ilmeillä, eleillä tai
tauoilla.
Tekstin eri tasot lisäävät komeasti kylmää jännitettä kirjan
viimeiselle kolmannekselle asti. Lopussa liika hyppely sekoittaa ja sumentaa.
Mutta ehkä näin tapahtuu myös todellisuudessa ihmiselle,
joka ei enää voi luottaa läheiseensä eikä edes omiin kokemuksiinsa. Narsistin
kanssa eläessä ei kannata pitää samuraimiekkaa seinällä.
Ina Ruokolainen
Kirjat
Raija-Sinikka Rantala
Miekkatanssi
Like 2012, 205 s.
Kirja-arvio on julkaistu Keskisuomalaisessa ja Etelä-Suomen Sanomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti