Romaani alkaa vuodesta 2005, reilusti nelikymppisen Jarin
elämän käännekohdasta. Menestynyt yrityskonsultti ei osaa tukea
lapsettomuushoitojen rasittamaa vaimoaan Kirsiä. Myötäelämisen sijaan hän juo
liikaa punaviiniä ja lämmittää suhteensa vuosien takaiseen syrjähyppyyn.
Nousukasasenne riittää, kunnes Jari saa sairaalasta tiedon
isänsä Reinon sairauskohtauksesta. Mielessä alkaa kiertää lapsuus, joka on
loppunut teini-ikään äidin jätettyä sulkeutuneen miehensä ja samalla poikansa.
Tähän asti Aumaston teksti on vain kohtalaisen hyvin kirjoitettua
ja vetävää. Koskettavaksi se muuttuu, kun näkökulma siirtyy nuoreen Reinoon miehistön
teltassa jossain jatkosodan rintamalla.
Myös Reino käy tiukassa paikassa läpi elämäänsä, jossa hän
on jäänyt yksin punikki-isän lähdettyä Neuvostoliittoon ja äidin ja pikkuveljen
kuoltua. Huutolaispojan ainoa turva on ollut tätä hyväksi käyttänyt vanhapoika.
Teltassa vieressä kuitenkin nukkuu lapsenkasvoinen Tauno,
joka on vielä arempi ja alempana miesten hierarkiassa, neiti. Sodan keskellä nuoret
pojat hakevat turvaa toisistaan, kunnes muiden halveksima yhteys katkeaa Reinon
haavoittumiseen jossain Karjalan metsistä.
Aumasto kirjoittaa tämän jälkeen komean eleettömästi vuosista,
jolloin Reino liian usein joutuu valitsemaan omia toiveitaan vastaan.
Lopputulos on mies, joka ei vanhana näytä koskaan eläneenkään, vaikka hän hankkii
sodan jälkeen työpaikan, tuottavan yrityksen ja lopulta perheenkin. Tunteet koteloituvat
sitä mukaa kun muistot äidistä ja Taunosta haalistuvat.
Jari kuten monet muut sotien jälkeen syntyneet tuntevat vain
mykän, väkivaltaisen tai juopon isän, eivät ihmistä ennen rankkoja kokemuksia. Tietämättään
he toistavat omassa elämässään samaa kuviota, vaikka olosuhteet ovat toiset.
Yhä useampi kotimainen romaani on viime vuosina purkanut
sitä traumaa, minkä 1900-luvun sodat jättivät sen kokeneisiin ja jälkeen
tulleisiin sukupolviin. Kuin isä poikaansa –teos liittyy onnistuneesti tähän
joukkoon.
Ihan kaikkia murheita ei Reinonkaan kohtaloon olisi silti
tarvinnut kirjoittaa. Ihan senkään vuoksi, että sotien varjossa elänyt
hyväksikäytetty ja kaappihomo huutolaispoika on kovin vanha Jarinsa isäksi.
Ina Ruokolainen
Marjaana Aumasto
Kuin isä poikaansa
Tammi 2012, 228 s.
Kirja-arvio on julkaistu 26.3.2012 Savon Sanomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti