Pariisilaisessa hienostokerrostalossa asuu kaksi ihmistä, jotka liian älykkäinä käyvät sotaa ympäristöään vastaan. 54-vuotias Renée Michel on ruma, köyhä ja töykeä ovenvartijarouva. 12-vuotias kansanedustajaperheen tytär Paloma Josse ei hänkään säteile kauniiden ja rikkaiden piireissä.
Kummallakin on salaisuutensa: Renée lukee paljon ja harrastaa kulttuuria, minkä vuoksi hän on paljon sivistyneempi kuin useimmat talon asukkaista. Huippuälykäs Paloma alisuorittaa tahallaan ja hautoo itsemurhaa päästäkseen eroon tulevaisuudestaan kultakalamaljassa.
Muriel Barberyn romaanissa Siilin eleganssi he kertovat vuorovedoin tarinaa, jossa he kohtaavat vasta viimeisen neljänneksen alussa. Siihen mennessä taloon on jo ehtinyt muuttaa japanilainen herra Kakuro Ozu, joka näkee Renéen ja Paloman todelliset minät heidän valeasujensa takaa. Sivistyneen miehen kiinnostus muuttaa naisen ja tytön arvioita elämästään.
Kerrostalo on oivallinen, vaikkakaan ei kovin omaperäinen, paikka tarkastella ihmisten luonteita ja käytöstä. Ja kukapa olisi parempi tarkkailija kuin välkky ovenvartija, joka on useimpien silmissä näkymätön. Selväksi käy, ettei aateluus velvoita tai raha takaa hyvää käytöstä.
Barbery esittelee toistakymmentä tyyppiä, joilla on edellytyksiä kunnon pahiksiksi. Oikeita ihmisiä kasvaa kuitenkin vain heistä, joilla on useampia kuin yksi ominaisuus.
Parhaiten kirjailija onnistuu Renéen ja tämän parhaan ystävättären, Manuela-siivoojan nahoissa. Manuelan aristokraattisuus tulee selväksi ilman kirjaviisauttakin, mutta turhan alleviivattua on laittaa Renée pohtimaan sivukaupalla kantilaista filosofiaa.
Siilin eleganssi on pohjimmiltaan kaunis satu, jossa piikikäs Tuhkimo vaihtaa siivoustakin tilalle hetkeksi elegantin leningin. Ilmiselvästä sanomasta huolimatta tarina jaksaa vetää ja hetkittäin yllättääkin.
Tuloksena on viehättävä lukuromaani, josta joku todennäköisesti keksii tehdä ihmissuhde-elokuvan. Loppuratkaisu lupaa takuuvarmat itkut.
Ina Ruokolainen
Muriel Barbery: Siilin eleganssi. Suom. Anna-Maija Viitanen. Gummerus 2010, 374 s.
Arvio on julkaistu 5.2. Savon Sanomissa ja julkaistu myös Kritiikkiportin kautta. Maakuntalehtien yhteistyön perusteella arvostelu saatetaan jatkossa julkaista myös Etelä-Suomen Sanomissa, Karjalaisessa ja Keskisuomalaisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti