Tänä vuonna olen lukenut kolme kirjaa, joissa suomalainen mieskirjailija kirjoittaa lukijan edessä aukeavaa kirjaa. Kerron tämän siksi, että Kalle Veirron Vilttiketjumies alkaa tiukasta vertailuasetelmasta kirjallisilla markkinoilla.
Päähenkilö, kirjailija Kalle Virtanen, on tuskastunut asemaansa, jota kuvaa hänen oma terminsä: pienkirjailija. Urheiluaiheisiin ja nuortenkirjoihin keskittyneen tekstintekijän saldo on jo 16 teosta, mutta suuri kuuluisuus tv-esiintymisineen ja Finlandia-ehdokkuuksineen puuttuu. Lukijoitakin saisi olla enemmän.
”Eikä yksikään kirjani ole myynyt enää edes tuhatta. Niitä ovat lukeneet pääsiassa alle 15-vuotiaat kirjastokortin haltijat.”
Kantakapakassa, kiekkovuoron jälkeen, pelikaverit keksivät ratkaisuksi markkinoinnin eli kunnon rummutuksen. Yhteisvoimin päätetään, että todellinen julkkis Jone Nikula saa seuraavilla Helsingin kirjamessuilla kunnian haastatella Virtasta päälavalla hänen läpimurtoromaanistaan ja ajankuvastaan Räntämaa.
Romaani on toki vielä kesken, mutta Virtanen uskoo projektiinsa täysillä. Hän on jäänyt virkavapaalle opettajan työstään, kirjoittaa kurinalaisesti liuskatavoitteensa täyteen lähes päivittäin ja odottaa takuuvarmoja apurahoja.
Elämä uravaimon Tarjamaijan ja neljän lapsen kanssakin on hyvin organisoitua, kunnes vaimo lähtee työmatkalle Moskovaan. Omat paineensa luo unelma salibandyn SM-karsinnoista. Pienkirjailija huomaa pian pyörittävänsä systeemiä, jossa tarvittaisiin bestselleristin tuloja ja Finlandia-palkintorumbassa karaistunutta psyykeä.
Kalle Virtanen ei ole Kalle Veirto, mutta kirjailija tuntee aiheensa riittävän hyvin. Hän kertoo, että haaveilun ja kaverillisen ryypiskelyn ohella kirjailijan on hyvä istahtaa koneen ääreen riittävän usein.
Kirjailijan pitää myös suoltaa hakemuksia mitä ihmeellisimpiin suuntiin ja kestää vastauskuorten pettymykset. Lisäksi hän tietää, että markkinointi on kustannusalalla syksyn puheenaihe numero yksi ja suostuu siksi kaikenkarvaisiin kirjamessuvirityksiin.
Pienkirjailijan paini osaamisen, jaksamisen, kehittymisen ja maineenkaipuun välillä voisi olla haudanvakava aihe. Veirto käsittelee sen virtasmaisella huumorilla, omia häpeänpaikkojaan salaamatta. Kun Räntämaa sulaa, Virtanen on sentään kirjoittanut nuortenkirjan ja maailman ensimmäisen taiteilijasählyromaanin.
Erityisen paljon pidän kirjailija Virtasen perhenäkemyksestä. Vaimon kanssa on työehtosopimus ja lapset hoidetaan, jopa kodin siivous kolmen vartin standardin mukaan. Myös sählyporukan muilla jäsenillä perhe ja arki ovat arvossa.
Näillä avuilla kirjailija Veirron Vilttiketjumies pärjää vähintään kelvollisesti tämän ja viime vuoden kirjallisessa seurassa, jossa Petri Tammisen kirjailija esiintyy Mitä onni on -teoksessa ja Kari Hotakaisen alan ammattilainen Ihmisen osassa. Vaikka se Hotakainen nyt onkin taas Finlandia-ehdokkaana.
Ina Ruokolainen
Kalle Veirto: Vilttiketjumies. 166 s. Karisto, 2009.
Arvio on julkaistu 22.11.2009 Etelä-Suomen Sanomissa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti