Yhä edelleen suren, ettei tämäkään ovi murtumineen ole enää osa arkista ympäristöäni. Talon purkaminen oli yksi lähimenneisyyteni murtumista.Valokuvatorstai etsii murtumia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Yhä edelleen suren, ettei tämäkään ovi murtumineen ole enää osa arkista ympäristöäni. Talon purkaminen oli yksi lähimenneisyyteni murtumista.Kirjoja ja kirjoituksia
4 kommenttia:
Elämä on luopuista, Verkkomaisteri :I
Nämä luopumiset jättävät myös olemukseemme lohkeamia, uurteita ja halkeamia. Toinen osaa peittää ne taitavasti, toisen uurteet ovat ilmeiset kaikille.
Olet oikeassa, Kirsi, luopumaan pitää oppia. En olekaan enää raivona tai mitenkään ahdistunut talon purkamisesta. Mutta haluan kuitenkin muistaa ja pohtia murtumien merkityksiä.
Sitten kun vielä tietää itse aikanaan maalanneensa tuon oven, on parempi olla katsomatta peiliin.
Olli: tuon oven maalaajat ovat todennäköisesti jo aikoja sitten kuolleita. Talo oli 1903 rakennettu kerrostalomme piharakennus, jota oli hyvin pitkään heitteillä. Ehkä maalia oli sivelty vielä sotien jälkeenkin, mutta ei enää moneen vuosikymmeneen.
Lähetä kommentti