Olen kokenut Verkkomaisterin kanssa muutamia pikkukriisejä, kun ei ole ollut aikaa, voimia tai ideoita kirjoittaa. Pari viikkoa sitten olin jo painamassa tuhoa-nappulaa, kunnes päätin vielä käydä läpi neljän vuoden tuotokset. Ensin innostuin kuin remontintekijä lukemaan vanhoja sanomalehtiä, mutta sitten iski harmi ja häpeä, sillä en ollut mitenkään aiemmin luokitellut kirjoituksiani. Istuin aika monena iltana lukemassa ja määrittämässä hakusanoja, minkä huomasin todella hankalaksi hommaksi - kunnioitukseni informaatikkoja kohtaan lisääntyi jälleen kerran. Olen toki aiemminkin yrittänyt luokittelua ja arkistointia esim. lehtijuttujeni mapittamisessa.
Nyt blogini reunaa sitten lopultakin koristaa epämääräinen lista sanoja, jotka jollain lailla kuvaavat kirjoitusten sisältöä. Samassa uudistusinnossa menin valitsemaan "uuden" ulkoasun Bloggerin valmisvalikoimista.
Mitä sitten löysin? Aika vaihtelevalla julkaisutahdilla olen kirjoittanut 185 merkintää, ensimmäisen 5.2.2005. Kuvien lukumäärää en laskenut, mutta valokuvat-tagin alla näkyy olevan 43 merkintää. Media ja kirjallisuus johtavat aihelistassa, ja blogi on kallistunut yhä enemmän kulttuuriin päin. Alkuperäisestä verkkojournalismin seuraamisesta luovuin jo pitkän aikaa sitten, sillä se olisi vaatinut ihan toisenlaista kosketuspintaa ilmiöihin myös töiden puolesta. Viimeisen aihetta käsitelleen kolumnin, jonka julkaisin myös Verkkomaisterissa, kirjoitin Journalistiin näköjään syyskuussa 2007, sen jälkeenkin niitä tosin julkaistiin lehdessä ainakin yksi tai kaksi.
Neljä vuottakin on niin pitkä aika, että on oikeasti mielenkiintoista tarkastella omia, jo vieraiksi muuttuneita tai unohtuneita, kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Kävijälaskurin perusteella näen myös, että aika yllättävät merkinnät osuvat säännönmukaisesti muita useammin kiinnostuneiden hakutuloksiin. Kaikkein eniten lukijoita kuitenkin näyttävät keräävän kirja-arviot ja näyttelykatsaukset, mistä tietenkin olen iloinen.
Katson useimpia tekstejäni ja kuviani ulkopuolisin silmin, mistä kokemuksesta myös kirjailijat ja monet muut luovat ammattilaisetkin ovat usein kertoneet. Minä kyllä luen välillä myös vanhoja lehtijuttujani, en itserakkaudesta vaan palauttaakseni mieleeni sen ihan toisenlaisen tekijän niiden takana. Ja onhan niissä joskus ihan asiaakin, satunnaisesti myös kaunista kieltä ja hyviä oivalluksia.
Koska olen elämäkertaihminen, päätin säilyttää tämän journalistis-kirjallisen päiväkirjan vielä elävien kirjoissa. Ehkä joku ulkopuolinenkin nyt paremmin löytää esimerkiksi kirja-arvostelut kaiken tekstimassan seasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti