Irène Némirovskyn kirjoista tunnutaan kiinnostuvan hänen taustaansa vasten. Ei sitä voi oikein välttääkään, sillä Auschwitzin keskitysleirissä 1942 kuolleen, kiovalaissyntyisen juutalaisen tuotannosta merkittävä osa on julkaistu vasta kuoleman jälkeen. Jo tarina siitä, miten kirjailijan tyttäret onnistuivat pelastamaan ja säilyttämään jo keskitysleirille viedyn äitinsä viimeiset tekstit, on kuin romaani.
Nyt suomeksi saatu Veren polte (Chaleur du sang) julkaistiin hänen pitkäaikaisessa kotimaassaan Ranskassa 2007. Pienoisromaani on kirjoitettu sodanaikaisessa piilopaikassa rinnan 2004 julkaistun sensaation, Ranskalaisen sarjan kanssa.
Käsikirjoitus löytyi Ranskan kirjallisuusarkiston pahvilaatikosta, kun uudelleen julkisuuteen nousseen kirjailijan tuotantoa alettiin tutkia tarkemmin. Oletettavasti kyseessä on viimeinen Némirovsky.
Veren polte ei ole Ranskalaisen sarjan tapaan kuvaus sodasta tai pakolaisuudesta. Se ei myöskään kuvaa aiempien kirjojen (mm. David Golder) rikkaita ja tyhjyyttään kumisevia nousukkaita. Yhteistä on tarkkanäköinen ja armoton käsitys ihmisistä, jotka tekevät mitä tahansa oman itsensä hyväksi ja samalla muista välittämättä.
Teos sijoittuu 1930-ja 1940-luvun taitteeseen, pieneen keskiranskalaiseen kylään, jossa elämä tuntuu rakentuvan järkiavioliittojen ja maanomistuksen varaan. Alku on kuitenkin toiveikas, sillä nuori Colette on juuri kihlautunut miellyttävän Jeanin kanssa. Nuoren parin ihanteena ovat Coletten vanhemmat, Hélène ja Francois, joiden rakkaus kukoistaa vielä lähes kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
Romaanin kertoja on Silvio-serkuksi kutsuttu vanhapoika, joka palaa maailmalta takaisin kotikylään maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen. Silvio kulkee naapurien luona ja tuntuu tarkkailevan ulkopuolisena kylän jähmettyneen turvallisia suhteita. Samalla hän käy muistoissaan läpi vuosikymmenten takaisia tapahtumia, mm. Hélène-serkkunsa ensimmäistä avioliittoa itseään paljon vanhemman miehen kanssa.
Tapahtumat saavat traagisen käänteen, kun Silvio ensin yllättää Coletten tuskaisessa olotilassa, ja kohta Jean löytyy hukkuneena aivan kotimyllyn läheltä. Tapahtumiin liittyy myös Coletten ystävä, vanhan miehen kanssa avioitunut ottolapsi Brigitte.
Kukaan ei kuitenkaan halua ryhtyä selvittämään tapahtumaa ennen kuin onnettomuudeksi lavastetulle tapolle löytyy silminnäkijä. Sopivaisuussääntöjen takaa alkaa keriytyä esille isoja salaisuuksia. Myös Silvio on jotain ihan muuta kuin ulkopuolinen, harmittomana pidetty setä; häntäkin on riivannut veren polte.
En ihmettele, että Némirovsky on löydetty uudelleen yli kuusikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen. Häntä juhlittiin Ranskassa jo elinaikanaan tarkkana ihmisten elämänvalheiden kriitikkona. Erityisen ankarasti hän on käsitellyt etäisiä äitejä ja rahaan rakastuneita isiä.
Veren polte on pieni kirja, jota lukiessa ei voi olla ajattelematta elämän suuria asioita. Anna-Maija Viitasen suomennos tavoittaa hienosti pakahduttavan tunnelman.
Ina Ruokolainen
Irène Némirovsky: Veren polte. Suomentanut Anna-Maija Viitanen. 168 s. Gummerus, 2008.
Kirja-arvio on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 11.1.2009 otsikolla Pieni kirja elämän suurista asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti