Kirjailija Jarkko Tontti on jo etukäteen saanut paljon huomiota lausunnoillaan, joiden mukaan 1940- ja 1950-luvulla syntyneet tulppaavat myöhemmin syntyneiden etenemisen elämässään. Luokkakokous-romaanissa asia sanotaan kerran suoraan, muuten kahden kolmikymppisen miehen elämänvalintojen kautta.
Humanisti Matias tekee väitöskirjaa ja taistelee apurahoista akateemisen kateuden sisäpiirissä. Hänen paras ystävänsä, Toni, on jättänyt opintonsa kesken, menestyy tietotekniikka-alalla mutta kipuilee vasta löytyneen syöpäkasvaimen kanssa. Perhe, oma asunto ja muulla tavoin vakiintunut elämä eivät kuulu kummankaan kuvioihin.
Luokkakokous on sukupolvi- mutta myös aikalaiskuvaus. Teksti on sijoitettu vuoteen 2003, jonka jälkeen pätkätyöläisten, pakkoyrittäjien ja apurahatutkijoiden asema tuskin on kuvauksesta parantunut.
Yhtä paljon romaani on kuvaus ystävyydestä, haaveiden pettämisestä sekä rakkaussuhteiden ja lapsuuden merkityksestä. Kaikki asiat eivät muutu sukupolvesta toiseen, vaikka yhteiskunnan tarjoamat päällimmäiset elämän ehdot olisivat muuttuneet. Väliinputoajia, parittomia ja sairaita on kaikenikäisissä.
Kertomus lähtee tilanteesta, jossa molempien entinen luokkatoveri ja rakastettu Emmi värvää miehet järjestämään kanssaan luokkakokousta. Emmi on menestyvä lääkäri ja nouseva poliitikko, jolle jokainen ihmisjoukko on täynnä potentiaalisia äänestäjiä. Matias ja Toni näkevät kumpikin urakassa mahdollisuuden päästä lähelle haluamaansa naista.
Varsinainen kertomus etenee luokkakokouksen osoitteiden etsinnän kautta. Kolmikko tapaa eri kokoonpanoissa, minkä lisäksi jokainen käyttää omia väyliään yhteisen päämäärän ja omien tavoitteidensa ajamiseen.
Tontti antaa äänen vuoroin Matiakselle ja Tonille. Ulkoisesti Tonille tapahtuu enemmän alkamassa olevien syöpähoitojen takia. Tiukan it-murremuurin takana hyvin epävarma kolmikymppinen haaveilee omasta firmasta ja hakee voimaa rukoilusta. Kotitausta kummittelee syöpään kuolleen äidin hahmossa.
Viaton juhlapuuha pistää myös Matiaksen ajatukset liikkeelle. Porvarillisen perheen ottolapsi haluaa päästä selville geeneistään ja joutuu samalla miettimään, mitä virkaa perinteisellä sivistyksellä enää on.
Emmi on ihmeolento, josta muodostuu alkuun lähes huvittava kuva miehisen hormonihuurun takaa nähtynä. ”Lumenvalkoinen iho, pisamat kasvoilla kuin veripisarat kaukalon jäällä tappelun jälkeen. Aaltoina peppuun ulottuvat hiukset, jotka kimalsivat kuin helmimaali Ferrarin konepellillä”, Toni unelmoi. Kirjailija ei kuitenkaan tyydy vain kliseetehtailuun, sillä lopussa nainen osoittaa olevansa jotain aivan muuta kuin miehet ovat kuvitelleet.
Kun luokkakokous lopulta koittaa, parhaiden ystävien elämänarvot ja -valinnat ovat edenneet enemmän kuin viitenätoista vuotena sitä ennen. Loppu ei ole yhtä vahva kuin muutamat sivupolut matkalla sinne. Joka tapauksessa Tontti on osoittanut, että hän osaa kirjoittaa oman sukupolvensa tarinaa.
Ina Ruokolainen
Jarkko Tontti: Luokkakokous. 252 s. Otava 2007
Kirja-arvio on julkaistu 26.8.2007 Etelä-Suomen Sanomissa (vaatii lukutunnuksen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti