Freeasiaa ja kadonnut kurpitsa

Tapasimme eilen illalla jo toistamiseen tänä kesänä Lahden seudun freelancejournalistien voimin. Kyseessä on ammattilaisten porukka, johon erilaisten laskukaavojen mukaan kuuluu noin 30 Suomen Journalistiliittoon ja sen freelanceyhdistyksiin SFJ ja FAO kuuluvaa ammattilaista: kirjoittavia toimittajia, radio- ja tv-journalisteja, valokuvaajia ja media-alan moniosaajia, joista osa on julkaissut mm. kirjoja. Erityisen ilahtunut olin eilen siitä, että saimme Lahden Vesisamoilijoiden saunalle Kahvisaareen paikalle peräti 14 kollegaa - siis lähes puolet jäsenistämme.

Melomisen ja saunomisen ohessa puhuimme pari tuntia varsin tiukkaakin ay-asiaa. Freelancerit ovat Journalistiliitossa nouseva ryhmä, mikä on tietenkin seurausta yhteiskunnan yleisestä ulkoistamis- ja pätkittämistrendistä. (Vaikka moni meistä tekeekin tätä ihan vapaaehtoisesti itsenäisenä yrittäjänä!) Jälleen kerran vahvistui käsitys siitä, ettei maakuntalehtien tai paikallisen median varaan voi rakentaa minkäänlaista elantoa. Palkkiot mm. tässä blogista julkaistuista kirja-arvosteluista ovat kuulemma hieman parempia kuin monissa saman kokoisissa lehdissä, mutta eivät korvaa sitä aikaa, joka lukemiseen ja kirjoittamiseen menee. Isoista aukeaman elämäntyylijutuista tai reppareista kuvineen tarjotaan pienimmissä lehdissä vain kymppejä.

Meidän porukastamme iso osa tekeekin töitä valtakunnalliseen mediaan. Haluaisimme kuitenkin näkyä myös paikallisesti ja maakunnallisesti, mistä kertoo mm. oma avustajasuhteeni. Missähän vaiheessa paikallinen media huomaa, että se pelaa aika monta hyvää ammattilaista ulkopuolelle? Tästä aiomme ottaa jatkossa selvää.

Eilinen iltamme muuten sujui nyyttikestiperiaatteella. Muutama viljelytaitoinen kollega toi ystävällisesti puutarhansa antimia jakoon myös jatkojalostusta varten. Sain jaossa kaksi kurpitsaa, joista vain toinen mahtui pyörän etukoriin, toisen köytin kotimatkalle tarakalle. Lähellä kotia huomasin, että kaunis vihreä zucchini oli tipahtanut jossain töyssyssä matkasta. Paluuta etsimään ei enää ollut, sillä sade vihmoi ja pimeys oli laskeutunut. Jos joku löytää puolimetrisen kesäkurpitsan esimerkiksi Lahden Polttimon raiteilta, sen on varmaan vielä tänään ihan käyttökelpoinen. Anteeksi kollega!