Vähintään viisitoista vuotta olen kärsinyt siitä, etten ehdi lukea tarpeeksi enkä etenkään keskittyneesti kaunokirjallisuutta. Joka ilta kiipeän sänkyyn toiveikkaana kirja kädessä, mutta nukahdan pitkän työpäivän jälkeen usein jo muutaman sivun jälkeen. Yksi ja toinenkin nykyromaani on jäänyt mieleeni vain katkelmina, joista ei välttämättä koostu sellaista kertomusta, joka olisi lähelläkään kirjailijan tarkoitusta. No, jokainen lukija toki tekee oman tulkintansa, mutta nykyinen lukutapani ei todellakaan suosi hitaasti kehittyvien ajatusten omaksumista.
Osa kirjoista silti toimii jopa näin. Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän on paksu (340 s.) eepos, jossa Suvi Vaahtera eli Summer Maple kasvaa maailmankuuluksi rock-tähdeksi ja katoaa, missä vaiheessa hänen läheisensä alkavat kertoa nuoren naisen tarinaa. Teksti vilisee viittauksia populaarikulttuurin historiaan ja on muutenkin lastattu sekä monipolvisilla ihmissuhteilla että värikkäällä ajankuvalla, mutta jotenkin vain kirjailija onnistui pitämään myös tällaisen katkolukijan kyydissä. Luulen, että ratkaisu löytyy kirjan rakenteesta, jossa hyödynnetään lehtijuttuja ja muita fragmentteja. Kirjailija tuntee meidät, joiden on vaikea pysähtyä!
Toisen lukutyylilleni sopivan kirjan, Antti Sarajan elämyksellisen Kämppä pohjoisessa -kuvateoksen, esittelen Pro Mustarouskussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Itkosen paksu eepos on saanut Runeberg -ehdokkuuden. Saas nähdä miten hänelle nyt käy. Finlandia-palkinto meni sivu suun.
Lähetä kommentti