Huh huh, harvoin olen teatterissa hävennyt niin paljon kuin eilisiltaisessa Lahden kaupunginteatterin Hopeakuu-musiikkiteatterikilpailun voittaneessa ja paljon ennalta rummutetussa Leyla ja Daniel - musikaalin ensi-illassa. Siis nimen omaan näyttelijöiden puolesta, sillä eiväthän he oikein voineet kuin pyristellä jotenkin kappaleen loppuun.
Suurin vika on ilman muuta Pasi Toivasen käsikirjoituksessa, jossa islaminuskoisten maahanmuuttajien, uusnatsien, miehenkipeiden feministitutkijoiden (todellakin!), naisenkipeiden panomiesten (?!), narsististen toimittajien, julkisuudenkipeiden poliitikkojen ja ruotsalaisen kansankodin kaikkein klišeisimpien ominaisuuksien ympärille on yritetty rakentaa jonkinlaista nykypäivän Romeo ja Julia -tarinaa.
Siis juttuhan kertoo siitä, miten muslimiperhe ei hyväksy tyttärensä seurustelua ruotsalaispojan kanssa, vaan suunnittelee kunniamurhaa. Ja siitä, miten pojan kaverista paljastuu uusnatsi. Ja siitä, miten pojan äidin feministiystävät parantavat maailmaa lihaksikkaan tarjoilijapojun inspiroimana. Ja tv-ohjelmasta, jossa ei tietenkään päästä puhumaan oikeista asioista, kun pitää välillä leikata kohtaus jopa nykyhetkeen ja teatterin lavalle... Äsh - unohda!
Mutta kyllä myös kiitetyn ohjaajan Kurt Nuotion ajatuksia ihmettelee, kun esitys välillä poukkoilee mauttoman farssin, välillä kesäteatteri-ilmaisua muistuttavan "vakavan" ilmaisun välimaastossa. Muutamassa kahdenkeskisessä kohtauksessa nuoret ja taitavat Elsa Saisio ja Timo Välisaari sentään saavat näyttää, että he osaavat laulaa, todennäköisesti myös näytellä.
Musiikin arvostelemiseen ei kompetenssini oikein riitä, mutta tuleehan se selville oikein repliikeistäkin, että Petri Kaivanto on euroviisufani. Ja sen verran ujeltaa, että taatusti tyhmempikin ymmärtää, mistä päin maailmaa maahanmuuttajat ovat kotoisin.
Tekijöillä on ihan oma kotisivukin, jossa säveltäjä mainostaa pitävänsä blogia. Kysymys on siis muutamasta päiväkirjamerkinnästä, josta ainakaan minä en löytänyt kommenttimahdollisuutta.
Hävettää siksikin, että olin itse pönkittämässä musikaalia ennalta haastattelemalla Elsa Saisiota elokuussa Ilta-Sanomiin. Vaikka kyllähän näyttelijällä oli ihan pohdittuja ajatuksia maahanmuuttajien asemasta ja kulttuurien yhteentörmäyksestä. Tällä kertaa ei siis harmita, että piti lähestyä ilmiötä henkilöjutun kautta.
Jännityksellä odotan "oikeiden" kriitikoiden näkemyksiä esityksestä. Jos Uuden Lahden Kari Naskinen jälleen kerran musikaalin ensi-illan jälkeisessä raivotilassa ehdottaa joko Lahden kaupunginteatterin tai edes musikaalien lopettamista, olen valmis allekirjoittamaan jälkimmäisen. (Hyviäkin esityksiä löytyy, katso blogimerkintäni)
Luopukaa nyt hitossa ainakin siitä Hopeakuusta, jonka edellistä voittajaa, Astoriaa, jo luulin pohjanoteeraukseksi! Vähänpä tiesin.
Huomautus: Siis tännekin pääsin kutsuvieraana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
"... Eri asia on sitten, pitääkö perustaa journalismiksi naamioitu lobbaussaitti, joka ei sisällöllään muutenkaan ilahduta. Jo tämän lyhyen keskustelun perusteella reaktiot ovat sitä, mitä pelkäsinkin: kulttuurityöläisiä pidetään tiukkapipoisina valittajina, jotka haluavat vain vastustaa ihmisten vapaata tiedonsaantia.",InaR kari haakanan blogissa...
Hmm, tosiaan jostain kumman syystä kulttuuritoimijoita pikkasen ahdistavina, kun pykäävät uuden tekijänoikeuslain tapaisia viritelmiä muiden päänmenoksi. No nyt sinulla on hyvä tilaisuus todistaa ettet ole tiukkapipo ja kirjoittaa päättäville tahoille noin kulttuuripuolentoimijana (huomattavasti uskottavampaa kuin tälläisen atk-hiipparin kirjoittelu), että uusi laki on dille ja sen ei pitäisi mennä sellaisenaan läpi. Luulisin että jonkun harmaatuonnin kieltäminen ei ole sinunkaan etu, saati sitten se että tuo potentiaalisesti vaikuttaa myös siihen mitä voidaan journalistisesti julkaista...
Kansanedustaja J.Kasvin sivuilta tietoa uudesta laista.
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/771/
Effin analyysiä mitä laki pitää sisällään
http://www.effi.org/lausunnot/tekijanoikeus-050401.html
Effin sivuilta infoa mitä tarkoittaa että laki on suuressa valiokunnassa ja miten siihen voidaan vaikuttaa.
http://www.effi.org/blog/2005-09-09-Ville-Oksanen.html
Olisin pistänyt postilla, mutta blogissasi ei näytä olevan mailiosoitetta, pistettiin sitten tähän.
http://www.uusilahti.com/puheenaiheet.php?category=4&story=1650
"Leyla ja Daniel on paras uusi musikaali, minkä olen koskaan Lahdessa nähnyt..."
Hehheh. Kari Naskinen sitten petti sinut... Muutamista muista kriitikoista puhumattakaan.
On mulla "oikea blogikin"
http://homepage.mac.com/kaivanto/iBlog/index.html
Mutta en taida oikein olla blogi-ihmisiä, saan itseäni ilmaistua mm. puhetyöläisenä Radio Suomen maakuntaradiossa. Ja nyt joutuvat raukkaparat veivaamaan musikaaliani Lahdessa koko talven ;)
Mutta jos musikaalia haluat kommentoida niin
http://www.leyladaniel.com -sivuilta löytyy optioita monologista dialogiin.
Ihanaa, etteivät kaikki pidä! On jo nimittäin tässä yli viikon hävettänytkin, kun positiivinen palaute on ylittänyt kaikki odotukset.
Muihin detaljeihin vastaan myöhemmin ja toisissa yhteyksissä.
Joo, oikeassa olet, Naskinen tykkäsi ja niin tuntui moni muukin "oikea" kriitikko tykänneen. Eivät osuneet meidän kahvipöytäämme musikaalin väliajalla...
Vaan kuten sanoit, tällä kertaa blogimaailma tosiaan osoitti tarpeellisuutensa perinteisen median vastapainona. Kun kuitenkin meitäkin oli, joille ensi-ilta oli raskas pettymys.
Onnea silti musikaalille, Lahden kaupunginteatteri on tärkeä kulttuurilaitos, jonka toivon myös taloudellisesti pystyvän toimimaan.
Lähetä kommentti