Vaikea tekijänoikeus

zache_ usutti minua edellisen postaukseni kommenttina (jonne ko. asia ei todellakaan kuulu, mutta menköön) ottamaan journalistina kantaa käsittelyssä olevaa tekijänoikeuslakia vastaan. Tero Lehto puolestaan kirjoitti Mobiili- ja PDA -blogissaan, ettei moni toimittajakaan ymmärrä monimutkaisen lain sisältöä. Eli kuinka ihmeessä sitten kansanedustajat?... Paitsi tietysti kaikkien kuluttajien ritari Jyrki Kasvi. Ansiokkaita koosteita ja selvennyksiä on muissakin blogeissa kuten Tuijalla ja Kari Haakanalla.

Onpa aika uhkarohkeaa ryhtyä tässä tilanteessa kommentoimaan, mutta yritetään. Periaatteessa tekijänoikeus olisi yksinkertainen asia, jos sillä tarkoitettaisiin todella tekijöiden oikeutta omaan työhönsä. Siis sitä, että toimittajana minä määrään, missä tekstini tai muut teokseni julkaistaan ja missä ei. Kenenkään muun ei siis pitäisi päästä MYYMÄÄN juttujani eteenpäin ja tekemään sillä rahaa. Joku iso nimeltä mainitsematon mediayhtiö silti tekee sitä, enkä voi mitään, jos haluan tehdä firmalle töitä.

Mutta ennen kuin kivitätte minut kaikki mp3-tiedostojen kautta musiikkia kuuntelevat: äskeisessä kappaleessa olin korostanut versaalilla sanan myydään. Jos joku lukijani haluaa ehdottomasti tapetoida seinänsä jutuillani, hän saa ottaa niistä kopiot ja ryhtyä liisteröimään. Ei edes mediafirma voi siitä rahastaa.

Tekijänoikeus on muuttunut hankalaksi mielestäni kahdesta syystä. Ensin alkoi mediateollisuuden keskittyminen, joka tietenkin houkutti omistajia käyttämään kerran ostamaansa materiaalia mahdollisimman monessa paikassa samalla hinnalla. Siinä vaiheessa tekijänoikeus käytännössä lakkasi olemasta luovan työn tekijöiden omaisuutta ja siirtyi yritysten pelimerkeiksi. Ja kun digitaalitekniikka kehittyi, levisi homma tietysti oikein kunnolla. Siinä vaiheessa kuluttajillakin lopulta oli mahdollisuutensa osallistua teosten kopiointiin ja käyttöön muutenkin kuin ostamalla firmojen tuotteita.

Kenen joukoissa sitten haluan seisoa näissä tekijänoikeusasioissa? Tosi vaikea valinta, sillä ei ole vain kahta puolta. Kyllä tekijöiden pitää saada korvaus työstään, mutta ei sitä taata säätämällä lakeja, joita on käytännössä mahdoton valvoa. En myöskään ymmärrä nykyistä ajattelutapaa, jossa oikeuksien haltijat ovat isoja monikansallisia firmoja ja kuluttajat rikollisia (kuten teini-ikäisiä, joiden tietokoneille on kai jo tehtykin ratsioita Yhdysvalloissa - vai muistanko väärin?) Jos SanomaWSOY (hups - lipsahti) alkaa tosissaan valvoa minun oikeuksiani tekijänä, voin ehkä muuttua tiukemmaksi. Eipä ole pelkoa. Ja lipsauttamani firman nimen kohdalle voi vaihtaa ihan minkä tahansa muun monikansallisen mediayrityksen.