Bloggaamisen kannalta laiskan heinäkuun (lue: loman) aikana olen toki lukenut silloin tällöin kanssaihmisten kuulumisia. Tuijan addiktiosta kertova merkintä pisti pohtimaan, miksi minulle on käynyt juuri päinvastoin, vaikka ajoittain olenkin kärsinyt ihan ilmiselvästä nettiriippuvuudesta. Bloggaamisessa olen etenkin viime viikkoina pitänyt jarruja päällä, vaikka hommaan olisi ollut hyvin aikaa. Monasti olen jo päässäni muotoillut jonkin ajankohtaisen merkinnän, mutta sittenkin jättänyt sen kirjaamatta.
Mitään yleispätevää syytä en ole keksinyt, mutta toki joitain hyviä tekosyitä. Työkiireet eivät oikein päteneet, sillä juuri niitä pakoon oli ennen lomaviikkoja kiva välillä pujahtaa omaan blogiin. Kipeä selkä ja niska ovat jo paljon todellisempia esteitä, joiden takia olen välillä pitänyt kokonaan tietokonevapaita päiviä. Mutta nyt nekin ovat paremmassa kunnossa, kun en koko ajan kirjoita...
Sitten tajusin, etteihän tämä mikään ongelma olekaan. Jos Tuija huomaa nykyisin elävänsä blogatakseen, niin mitenkäs minulle käykään aina tähän aikaan vuodesta. Viimeistään heinäkuussa alkaa järjestelmällinen mielen tyhjentäminen, mikä ei tarkoita terasseilla istumista, mutta sitäkin enemmän päämäärätöntä vaeltelua metsässä, puutarhassa, kotona ja ylipäänsä jossain. Ensimmäiset viikot tosin menevät harjoitellessa, sillä jossain taidenäyttelyssä, torilla tai kadunkulmassa voi vielä pulpahtaa mieleen jokin journalistisen jutunaihe. Siinä vaiheessa alkaa mennä hyvin, kun mies katsoo hitaasti ja kysyy: "etkö sinä ollenkaan lue lehtiä". Silloin olen päässyt tilaan, jossa mikään ajankohtainen ei kiinnosta, vielä vähemmän sen kommentointi.
Ei tämä elämä silti addiktiovapaata ole. Jos en pariin päivään pääse sieneen, alan käydä ympäristön hermoille (mistä silloin tällöin raportoin toisessa blogissani...). Ja pieni piru on onnistunut tunkeutumaan tähänkin elämään. Kun olin kokeillut muutaman kerran tyttäreni laadukasta digikameraa, piti tietysti saada oma. Nyt jo harmittaa, että halvempi laitteeni on myös selvästi rajoittuneempi. Sieni- ja kasvikuvaus onnistuu paljon huonommin.
Tämä merkintä taitaa jo ennakoida paluuta ajattomuudesta. Reilun viikon kuluttua pitäisi alkaa ajatella kuin journalisti. Saa nähdä, palaako bloggari kesälomalta sitä ennen.
lauantaina, heinäkuuta 30, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti