italiaa ja Italiaa

Syksystä lähtien olen mieheni Tuomaksen kanssa yrittänyt näin torstai-iltaisin ottaa haltuun Koulutuskeskus Salpauksessa italian kieltä opettajamme Hannes Hellin johdolla. Nimestään huolimatta herra on pesunkestävä italialainen, mutta pohjoisessa syntyneenä hallitsee täydellisesti myös saksan kielen.

Tänä iltana olisi kiinnostanut vilkaista YLE:n uutuutta Talo Italiassa, tosi-tv-sarjaa, jossa porukka kilpailee kielen oppimisessa. Mutta koska mainittu Tuomas on italialaiseen tapaan pyöräilyhullu, katsoo hän tällä hetkellä nauhalta Giro d'Italiaa, siis Italian ympäriajoa, jota hän ei pitkän työpäivänsä takia ehtinyt katsoa suorana Eurosportilta .

Katkeraksi en aio ruveta, sillä en ihan oikeasti usko ohjelman palvelevan totista tai edes iloista, mutta tuloksiin tähtäävää, kielenopiskelua. On vaikea ymmärtää, miksi tällaisessakin asiassa pitää oikeasti kilpailla - eikö kielenopiskelun nimen omaan pitäisi olla jokaisen oman oppimistahdin mukaan etenevää puuhaa? Miten tuloksia ylipäänsä voi mitata ilman koulusta tuttua pisteytystä, jossa ei suinkaan mitata oikeaa kykyä selviytyä vieraalla kielellä?

Mutta koska en tällä viikolla pääse ko. ohjelman pariin, jätän kritiikin vielä sikseen eli ensi viikkoon. Paitsi että kahden viikon loma italialaisessa talossa on kyllä ihan liian pieni palkinto. Tarjolla pitäisi olla vähintään kokonainen kesäloma tai sitten kunnon intensiivikurssi sellaisessa osassa Italiaa, jossa ruokalistoja ei tuoda turistin näköisille heti kysymättä englanniksi tai saksaksi.

Viime syksyn Calabrian loma oli juuri siksi hyvä, että siellä piti pinnistellä pienenkin sanavaraston ja kielioppiosaamisen kanssa. Loman jälkeen osui silmään kielikoululinkki jos toinenkin, joista johonkin toivottavasti voin joskus tarttua. Venetsia tai Rooma ovat ihania turistikohteita, mutta siinä mielessä turhauttavia, että palvelua saa muillakin kielillä.