Turkulainen luutnantti Carl Wennehielm ratkoo rikoksia jo toisessa Jyrki Heinon historiallisessa rikosromaanissa. Kello-teoksessa eletään vuotta 1796, jolloin nuori kuningas Kustaa IV Adolf saapuu Turkuun vierailulle.
Laivalla on mukana kenraali Pehr Swanstråle, jota painaa
poikansa Magnuksen katoaminen Mikkelissä 1789. Poika on osallistunut Kustaa
III:n sotaan, jossa Ruotsi yritti aktiivisesti suistaa Venäjän Katariina Suuren
valtaistuimelta ja nostaa tilalle tämän pojan Paavalin.
Ruotsin ja Venäjän suurvaltakahnaukset ovat siis vahvasti
läsnä, kun kenraali pyytää Wennehielmiä selvittämään poikansa katoamista. Yksi
johtolangoista on kultakello, johon on kaiverrettu sekä Magnus Swanstrålen että
sen lahjoittajan, murhatun Kustaa III:n tunnukset.
Sotainvalidi Wennehielm yrittää kieltäytyä tehtävästä, mutta
joutuu nuoren kuninkaan määräyksestä tämän seurueeseen Pietariin. Matkalla
hänet määrätään vielä Hämeenlinnaan ja Mikkeliin etsimään jälkiä kellon
vaiheista.
Mukaan joutuu myös kaupunginviskaali John Appengren, joka hänkin
hoitaisi mieluummin töitään ja nuorta avioliittoaan Turussa.
Kirjailija Jyrki Heino on ammatiltaan biokemian professori,
mikä näkyy perusteellisissa kirjan taustatöissä. Hän kuljettaa tapahtumia
uskottavan oloisesti 1700-luvun lopun Suomessa, joka on yhä osa Ruotsia ja mutta
jo luisumassa Venäjän valtapiiriin.
Hevosvaunuilla matkaaminen on rasittavaa ja koettelee terveyttä,
Hämeenlinnan vähät kadut liejussa ja kartanoissa kylmää ja ankeaa.
Matkoillaan miehet tapaavat niin aatelisia, sotilaita,
virkamiehiä, porvareita kuin kansanmiehiäkin.
Kuvioita sotkevat innokkaat alkemistit, rikastunut välskäri,
saksalainen vakooja ja riikinruotsalainen kauppias.
Salaisuuksien paljastuminen ei tunnu olevan kenenkään etu,
ja kohta kuolema alkaa seurata kintereillä. Jopa Wennehielmin ja Appengrenin
ystävyys on katkolla vaaralliseksi käyvän jutun vuoksi.
Myös ihmisiä kirjailija kuvaa eläytyvästi. Luutnantti
Wennehielm on mielenkiintoisella tavalla kahtiajakautunut persoona, entinen
Kustaa III:n luotettu, joka vammaansa vedoten yrittää vetäytyä seuraelämästä. Uuden
kuninkaan vastaanotolle on kuitenkin ahtauduttava silkkipukuun ja aatelisia on
pokkuroitava.
Toisaalta luutnanttia kiinnostaa syödä ja juoda hyvin pienessä
piirissä, jossa uudet ruokalajit ja kirjalliset keskustelunaiheet merkitsevät
enemmän kuin asema. Omapäinen taloudenhoitaja, Mamselli Mannelin, antaa hyvää
vastusta isännälleen, samoin Appengren.
Rikosromaaniin kuuluvat joskus hieman epäuskottavat
käänteet, ja historiallisessa dekkarissa voi olla ripaus kummitusjuttujen
tunnelmaa. Wennehielm on pelastunut kahdessa kirjassa jo aika monesta kuolemanvaarasta,
vaikka rampa jalka hidastaa.
Tärkeintä onkin ajatella kirkkaasti ja olla sokaistumatta valtaa
pitävien loisteessa ja juonittelijoiden hämärissä käytävissä. Odotan innolla jo
seuraavaa Turku-murhamysteeriä.
Ina Ruokolainen
Jyrki Heino: Kello
Schildts & Söderströms 2014, 298 s.
Kirja-arvostelu on julkaistu Savon Sanomissa 4.8.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti