Biologian tohtori Maana Santanen tutkii jälleen sekä
geenimuunneltuja kasveja että murhaa.
Tuula
Mai Salmelan neljäs rikosromaani, Lampi,
vie päähenkilön tutkimusryhmineen kesänviettoon kantahämäläiseen pikkukylään,
jossa maatalous ja ympäristöaktivismi ovat jo valmiiksi sotajalalla.
Lähtökohta
tarinalle on muutenkin herkullinen: amerikanrautaa ajava Santanen ottaa kyytiin
joukon nuoria liftareita, leirilleen matkaavia Planeetan ystäviä. Biologi on
menossa perustamaan perunan koeviljelmää, nuoret mitä ilmeisimmin vastustamaan
sitä.
Biologi ja työryhmä asettuvat taloksi tilan vanhaan
päärakennukseen, aktivistit läheiselle majalle. Santasen tutkimusryhmän
vuokraisäntä on maanviljelijä ja yhden leiriläisen veli.
Ensin Maana aistii epämääräistä liikettä vanhassa talossa ja
sen ympärillä. Pian majan omistaja, aktivisti Ville, löytyy ammuttuna
metsälammen rannasta.
Surmatyötä alkavat tutkia sekä paikallinen poliisi että
Maanan vanha tuttu, rikoskomisario Sarkiomaa. Hän tuntuu epäilevän, että
tutkimusryhmän perunapelto ja huhut geenimuuntelusta voisivat olla avain
surmaan. Onhan Santasen perulainen tutkijakollega murhattu aiemmin juuri geenimuunteluun
liittyvän kansainvälisen valtapelin vuoksi.
Maana, edellisistä kirjoista tutut teknikot sekä paras
ystävä Eve puolestaan tarkkailevat tulehtuneita ihmissuhteita, joita tilalla ja
kylässä tuntuu riittävän. Tuttuun tapaan päähenkilö ajautuu myös romanssiin,
jonka sivujuonteena hän huomaa jotain murhan ratkaisun kannalta oleellista.
Tuula Mai Salmela sai dekkarisarjalleen hyvän alun kymmenen
vuotta sitten, kun esikoisteos Katajanokka kello kymmenen oli Helsingin
Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Toisen teoksen, Syvyyden avaimet,
tapahtumat oli nekin sijoitettu kirjailijan silloiseen kotikaupunkiin
Helsinkiin. 2007 ilmestynyt Uhrihärkä vei jo osittain Espanjaan.
Salmelan kirjat ovat saaneet kiitosta miljöökuvauksestaan,
monialaisesta asiantuntemuksestaan ja omaperäisestä päähenkilöstään. Maana
Santanen onkin kiinnostava hahmo: nuorehko, etevä tutkija ja yksinäisyyttä
poteva leski, jolla on selvästi kyky yhdistää syyt ja seuraukset.
Lampi vie sekä kirjailijan että päähenkilön ympäristöön,
josta heidän tuntuu olevan vaikea saada otetta. Maana on jotenkin ponneton,
vaikka hän on aiemman aivojumpan lisäksi alkanut harrastaa punttien nostelua.
Maalaiskylästä löytyy kyllä paljon mielenkiintoisia ihmisiä
ja yksityiskohtia, mutta liian moni hyppäys jää irralliseksi. Toki
rikosromaanissa pitää antaa myös vääriä vihjeitä, jotta ratkaisu ei olisi liian
ilmeinen.
Kolmannen ja neljännen dekkarin välissä kirjailija on
vaihtanut kotipaikan Helsingistä Lahteen ja kustantajan Tammesta ntamoksi.
Kustantamolle Lampi on aluevaltaus, sen historian ensimmäinen rikosromaani.
Ina Ruokolainen
Tuula Mai Salmela
Lampi
ntamo 2014, 266 s.
Kirja-arvio on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 16.6.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti