Tabloidlehti ja aamukahvit

Eilen (ja hieman jo maanantai-iltana) mediakenttä jyrähteli, kun Helsingin Sanomat uhrasi lehdestään useita sivuja kertoessaan aikovansa siirtyä tabloidiin. Siis siihen iltalehtikokoon, jota pystyy lukemaan joukkoliikennevälineissä, kahviloissa ja vessassa. Se oli Hesarin koosteessa mielestäni hyvää, että tabloidlehti oli kiikutettu ihmisille kokeiltavaksi juuri noihin kahteen julkiseen paikkaan. Kehuja tietysti tuli kätevästä koosta.

Tänä aamuna Hufvudstadsbladet kertoi kokemuksistaan uudistuksesta, joka tapahtui jo 2004. (Täytyy myöntää, etten HBL:n pitkäaikaisena päivittäisenä lukijana osannut arvioida, kuinka pitkä aika uudistuksesta onkaan.) HBL:n otsikko Dominoeffekt väntas efter gigantens tabloidbeslut (Jättiläisen tabloidpäätöksen jälkeen odotetaan dominoefektiä) keskittyy siihen, mitä mediakentällä muiden lehtien odotetaan tekevän. Aika moni maakuntalehden päätoimittaja myöntääkin jutussa, että nyt on pakko harkita tabloidia aivan vakavissaan. Yksi syy on se, että nyt mainostajat pakotetaan tiettyihin mainoskokoihin.

Lukija pohtii tietysti eniten sitä, millainen lehti on sekä luettavuudeltaan ja sisällöltään. Hesarin eilisistä jutuista oli tietenkin turha etsiä negatiivisiä vaikutuksia lukijalle, mitä komppaa myös HS.fi:ssä esillä oleva päätoimittaja Riikka Venäläisen haastatteluvideo Lukija voittaa. Vaikka lehti on kooltaan pienempi, sinne yhä luvataan myös pitkiä ja perusteellisia juttuja. Ja silloin, kun jutut lyhenevät, niiden luvataan olevan entistä napakampia.

HBL on mielestäni ottanut tabloidkoon haltuun kiitettävästi. Kun sivulle mahtuu yksi kunnon uutinen ja lisäksi jotain pientä, uutissivutkin ovat levollista luettavaa. Usein tilaa annetaan koko aukeama tai pääosa siitä, jolloin kuvatkin pääsevät oikeuksiinsa. Ja etenkin kulttuurissa ja viikonvaihteen lehdissä on tarjolla aika ajoin harkittuja monen sivun kokonaisuuksia, joissa teksti, kuvat ja taitto luovat yhdessä kuvaa päiväperhoa kestävämmästä sisällöstä.

Luen päivittäin kahta broadsheetiä eli Etelä-Suomen Sanomia ja Hesaria ja yhtä tabloidia eli HBL:ää. Kaikki mahtuvat kyllä aamukahvipöytään, mutta kun lähden matkalle, otan mieluiten mukaan HBL:n. Ja täytyy myöntää, että myös vessalehtenä HBL toimii hyvin.