Tulkinta olisi mahdollinen edellisten kirjojen perusteella,
sillä vaimonsa nimellä kirjoittava entinen Algerian armeijan upseeri on kuvannut
mm. talibanien hirmuhallintoa romaanissaan Kabulin pääskyset.
Mutta ei, sillä nyt eletään vapaiden miesten jumalvuorella,
jossa soitetaan banjoa, kerrotaan tarinoita ja kasvatetaan koiranpentuja. Täysin
vapaita tosin ovat vain äreät erakot; muut ovat pelon ja välittämisen sitein
kiinni toisissaan.
Silmäpuoli musikantti Ach raivoaa Juniorille, joka välillä
kyttää autoja tai katsoo kaupunkiin päin. Aallonmurtajan Pašša johtaa
sotahullun, autistikaksosten, alkemistin ja harmaiden miesten jengiä karismalla
ja kovalla äänellä. Silti hän lähes kuolee ikävästä, kun nuori rakastaja
lähtee.
Kuviota saapuu sotkemaan Ben Adam, lierosaarnaajan ja oikean
messiaan välimuoto. Hänen kaunis puheensa ja puhdas ilmiasunsa muistuttavat
Juniorille, että pelätyssä kaupungissa saattaisi odottaa oikea rakkaus.
Tähän asti teos on vahvaa kerrontaa, minkä Lotta Toivasen
suomennos hyvin välittää. Kaatopaikan miljöö haisee ja tuo mieleen uskomattomia
kuvia, ristiriitaiset henkilöt valtasuhteineen tulevat iholle.
Alan jo etsiä syvempiä merkityksiä kaatopaikalle ja sen
erityisille asujille. Mietin, miksi siellä asuu vain yksi nainen. Onko teos
puheenvuoro syrjäytyneiden miesten puolesta?
Sitten lässähtää. Ach avautuu menneisyydestään ja ajaa rakastamansa
Juniorin kaupunkiin. Vuosien odottelun jälkeen Juniori palaa ja kertoo
surullisesta retkestään.
Enää en löydä tarinasta muuta kuin lohduttoman ajatuksen
siitä, ettei kerran kaatopaikalle joutunut voi koskaan päästä sieltä pois. Ehkä
se on kirjailijan tarkoitus.
Ina Ruokolainen
Yasmina Khadra: Osattomien olympos. Suom. Lotta Toivanen. WSOY 2011, 185 s.
Kirja-arvio on julkaistu Savon Sanomissa 19.9.2011. Maakuntalehtien yhteistyön perusteella se voidaan julkaista myös Etelä-Suomen Sanomissa, Karjalaisessa ja Keskisuomalaisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti