Pauliina Sudella on kirjoissaan aina yhteiskunnallinen lähtökohta. Nostalgiassa se on turvaton työelämä, jossa freelancereille tarjotaan mahdottomia sopimuksia, ja työsuhteessa olevat saavat pelätä konsulttien irtisanomislistoja.
Tälläkin kertaa vakavasta aiheesta kehkeytyy satiiri, jossa loppua kohti on yhä enemmän jännityskertomuksen aineksia.
Kirjan kertoja, freelancetoimittaja Anni Syysaho joutuu allekirjoittamaan kohtuuttoman avustajasopimuksen, vaikka pöydän toisella puolella istuu vanha opiskelukaveri. Annin mies Marko on keskellä YT-neuvotteluita.
Vastapalvelukseksi nöyryydestään Anni pääsee tekemään henkilöjuttua naisesta, jolla epäselvä englanninkielinen titteli. Käy ilmi, että samainen Maaria Riento toimii myös Markon työnantajan yrityskonsulttina.
Kunnon journalistina Anni alkaa etsiä kohteestaan tietoja, joita kohta kipataankin hänen pihalleen viisi laatikollista: päiväkirjoja, nuoruuden valokuvia, todistuksia ja urheiluvälineitä. Laatikoista löytyy myös täydellisen uranaisen haisevia salaisuuksia.
Tapahtumien keskelle leikataan pätkiä huohottavasta paosta Audi-farmariautolla. Vasta loppukilometreillä selviää, mihin ollaan menossa, kenen autolla, ja kuka on kyydissä.
Sekin paljastuu, kuka haluaa paljastaa Maarian taustat. Teoksen Nostalgia-nimelle en löydä mitään muuta perustetta kuin päähenkilön väljähtyneen suhteen entiseen ystävään, nykyiseen riistäjään.
Annin kollegana tunnistan tämän murheet journalistina, vaimona, asuntovelallisena ja äitinä. Toimittajanakin työskentelevä Susi tuntee aihepiirin, mutta junnaa siinä aluksi turhan perusteellisesti. Myöhemmin hän uskaltaa koventaa kierroksia ja irrotella käänteissä.
Lukijasta kova, röyhkeä ja lopulta haavoittuva Maaria olisi paljon mielenkiintoisempi hahmo. Hän vain jää kovin etäiseksi, mikä toisaalta sopii ihmeolennolle. Arkipäivän ihmeeksi riittää Annin piirun verran paraneva itsetunto.
Ina Ruokolainen
Pauliina Susi: Nostalgia. Tammi 2010, 262 s.
Kirja-arvio on julkaistu 22.10.2010 Etelä-Suomen Sanomissa (ei verkossa). Maakuntalehtien yhteistyön perusteella se voidaan julkaista myös Karjalaisessa, Keskisuomalaisessa (12.11.) ja Savon Sanomissa.
1 kommentti:
Olipa hyvin tiivistetty! Aika paljon samankaltaisia asioita tuli mieleeni Nostalgiaa lukiessani. Alkupuolella arki jylläsi, monin osin tutun oloisesti, mutta tarinan käänteiden reipastuttua kirjaa oli vaikea jättää käsistään. Suomen Kuvalehdessä Karo Hämäläisen mielestä kirja "käväisee myös lähellä dystopiagenreä". Toivottavasti, voisi oikeastaan sanoa. Maailman ei vielä soisi olevan ihan niin armoton.
Lähetä kommentti