Kirjailijat Messilän hengessä

Mukkulan kirjailijakokous on nyt sitten Messilän kokous - toki virallisesti edelleen Lahden kansainvälinen kirjailijakokous. Kaikki kunnia legendaarisille vuosille Mukkulan tammien alla, mutta onneksi organisaatiolla oli rohkeus muuttaa paikkaa ennen parin viikon takaista Mukkulan kartanohotellin konkurssia. Ja kuten kuvasta näkyy, aika historiallisesti upeissa maisemissa ollaan nytkin.

"Suuri yleisö" (joka ei koskaan ole ollut kovin suuri) ei vielä tänään paikalle löytänyt, mutta se ei kirjailijoiden keskustelua haitannut. Itse asiassa kuulin muutaman niin hienon ajatuksen tänään, että jo nyt kokouksen voi sanoa onnistuneen. Kuten toinen puheenjohtaja Jarmo Papinniemi summasi, teemasta Toisin sanoen päästiin jo aamupäivän ensimmäisen istunnon aikana niinkin perimmäisiin asioihin kuin lapsiin ja lapsuuteen. Philippe Claudel puhui lapsuuden lukukokemuksistaan (äiti luki lapsi sylissään), Riina Katajavuori kertoi Kerttu ja Hannu -runoistaan perinteisen sadun toisin tulkintana ja Christian Futscher ylisti lasten tapaa tehdä hedelmällisiä virheitä.

Iltapäivällä nautin erityisesti kuunnellessani kanadalaiseen George Elliot Clarken ryöppyävää alustusta kulttuurien sekoittumisesta ja kielen asemasta siinä hullunmyllyssä. Hänen omat juurensa ovat Afrikassa - tosin kahdeksan sukupolven takana - ihonväri musta, asuinpaikka Nowa Scotia ja nimi hyvin brittiläinen. Monesta kulttuurista, kielestä ja maanosasta vauhtia ottanut alustus herätti kohtalaisen vilkasta keskustelua amerikkalaisen kulttuurin ja englannin kielen dominanssista, mikä on tosiasia mutta ei välttämättä pelkästään "pahojen" amerikkalaisten eli USA:n kansalaisten vika. Clarke kun muistutti, että kolonialismia ja pyrkimyksiä siihen on ollut pitkään ja hallitsijat ovat vaihtuneet muinaisista roomalaisista espanjalaisiin ja portugalilaisiin.

Alustusten pitäisi ilmestyä kokouksen sivulle, mutta ainakaan tätä kirjoittaessa niitä ei sieltä vielä löydy. Clarken tapauksessa ylös kirjatusta pohjapaperista ei ole edes paljon iloa, sillä suurimman osan puheesta hän näytti inspiroivan paikalla. Keskustelut jäävät tietenkin myös kokematta, jos ei itse pääse paikalle. Siksi yritän huomennakin osallistua ainakin aamupäivän osuuteen, vaikka se viekin osan työpäivästä. Onneksi upean Riivaus-kirjan tekijä A.S. Byatt esiintyy aamupäivällä, sillä harmikseni Jayne Anne Phillipsin alustus osuus iltapäivään, jolloin minulla on ajat sitten sovittu työ muualla.

Huomenna aamupäivällä alustava Petri Tamminen pääsi hommiin jo tänään, sillä hänen hommakseen annettiin symbolisen tammen istuttaminen Messilän pihaan. Kyse oli tietenkin kielellisestä leikistä, sopivasta sukunimestä. Tapahtumaan sisältyy myös tulevaisuuden uskoa, sillä kirjojen, kirjallisuuden ja kirjailijakokouksen pitäisi kestää hengissä vähintään kolme-neljäkymmentä vuotta sopivan tammenvarjon kasvattamiseksi.