Valokuvatorstain tämän viikon haaste on saapuminen.Pari vuotta sitten viimeksi kävin Viipurissa, jonne olen yleensä saapunut rautatieaseman kautta.
Jos haluaa nähdä saapumisessa oikein paljon symboliikkaa, niin viipurilaisten jälkeläisenä minulla voisi olla kyse kotiinpaluusta. Asemarakennus tosin oli eri isovanhempieni aikaan, sillä Eliel Saarisen 1913 valmistunut hieno asema tuhoutui sodassa elokuussa 1941. Kuvassa näkyvä klassistinen asema rakennettiin 1953.
8 kommenttia:
Saapuminen, paluukin? Hyvä oivallus, kelpo kuva.
Asemat ovat niitä perinteisiä saapumisen määränpäitä
Rautatieasema on saapumisten paikka, hyvä kuva!
Komea on Viipurin asema.
Asemat ovat saapumisille tarkeita paikkoja.
Kävin tuolla Neuvostoliiton aikaan ja paikka oli aika pelottava.
Kaunis rakennus, kaikki rakennukset Viipurissa ei valitettavasti yhtä kauniita ole!
Kiitos kaikille kommenteista, joihin pääsen matkan vuoksi vasta nyt syventymään.
Reija, arleena, Inkivääri, hpy: pohdin kuvalla nimen omaan saapumista ja vähän paluutakin. Ainakin minä aina hetkeksi pysähdyn asemalla, se on jonkinlainen välitila ennen varsinaista kaupunkia tai kylää.
Savisuti, Peregrina, Marjukka: en pidä tätä nykyistä asemaa kovinkaan kauniina tai komeana, vaikka nykyisessä asussaan se onkin aika siisti ja "korea". Pelottava se on ollut monesti ihmisten vuoksi, ilmapiiriin ovat vaikuttaneet myös kulloisetkin poliittiset olot.
Viipurissa on itse asiassa aika paljon jäljellä kauniita, ennen sotia rakennettuja rakennuksia, joita on viime vuosina alettu korjata. Paljon on toki myös tuhoutunut sekä sodassa että sen jälkeen huolenpidon puutteessa, mutta loppujen lopuksi ehkä vähemmän kuin keskimääräisessä suomalaiskaupungissa, jossa kunnallispoliitikot, kaavoittajat ja liikemiehet ovat päässeet jylläämään markkinatalouden nimissä...
Lähetä kommentti